Kymmenen vuotta futista pelasin ja sitten tuli vamma ja pakko lopettaa, joten pidän futiksesta, mutta FC Venus ei jotenkin kolahtanut.
Tokihan FC Venuksessa on paljon hauskoja kohtia, mutta ikävä kyllä mukaan on sotkettu turhan lällyn siirappista draamaa.
FC HeMan on äijäjoukkue seiskadivarissa, ja heidän vaimonsa ja tyttöystävänsä eivät voi sietää futista. Kun naisille selviää miesten suunnittelevan reissua Saksan MM- kisoihin, he suuttuvat, ja Anna (Minna Haapkylä) heittää äijille haasteen: Jos naiset voittavat futismatsin heitä vastaan, miehet eivät lähde reissulle, ja jos taas miehet voittavat, naiset kustantavat heidän matkansa. Naiset nimeävät joukkueensa (yllätys, yllätys) FC Venukseksi. Joukkueeseen pääsyn ehdot ovat, että jokaisen pitää olla harrastanut seksiä jonkun FC HeManlaisen kanssa vuoden sisään. Hyvät asetelmat, joista olisi voinut kehkeytyä vaikka minkälainen komedia, mutta ikävä kyllä mukaan piti sotkea ärsyttävän ylipirteää hössötystä ja siirappia, eikä sovi unohtaa ärsyttävää nykymusiikkia.
Leffa olisi toiminut paremmin puhtaana komediana. Jos olisi unohdettu turha mukadramaattisuus ja surkea musiikki, elokuva olisi voinut olla vaikka kuinka hyvä, mutta ikävä kyllä kun sille pakolliselle draamapuolelle päästään, päällimmäisenä tunteena on ärsytys ja ketutus. No onneksi leffassa on myös hyvinkin hauskoja kohtauksia, kuten esimerksiksi kun Sebastian (Janne Virtanen) tietämättään harrastaa seksiä naisten maajoukkueen maalivahdin kanssa (Laura Malmivaaara) (hän siis pääsee näin ollen FC Venuksen riveihin), kun äijät tästä kuulevat, he katsovat yhdessä naisten maajoukkeen matsia ja luettelevat: “Maajoukkueen numero 11, Seba ei pane. Ei pane!” Tästä repäistiin parhaat naurut.
FC Venus sortuu turhaan draamaan ja ärsyttävään musiikkiin. Näin ollen on vaikea antaa enempää pisteitä. Ja puolikas boonuspiste siitä, että leffaa kuvattiin muun muassa Porin Kartanon kentällä ja Musan “Wembleyllä”. Aineksia olisi ollut parempaankin, sääli että kävi näin.
nimimerkki: The Wolf
