Heti alkuun täytyy mainita, että vaikka sitä etukäteen odotti Cronenbergiltä tuttua kummallisuuksia pursuavaa elokuvaa, niin näin erikoista ei sentään. David Cronenberg osoittaa viimeistään Crashillä olevansa todella omaperäinen elokuvantekijä, jonka tuotokset jakavat suuresti mieliä ja jotka harvemmin suurta yleisöä miellyttävät eli ns mainstream-leffat ovat vähässä. Nähtyjen leffojen perusteella kyse on kuitenkin suht taitavasta ja uskaliaasta hepusta niin ohjaamisen kuin käsikirjoittamisenkin puolella, vaikka leffa J.G. Ballardin hävyttömän härskiin kirjaan pohjautuukin.
Crashia katsellessa tulee paikoin Fight Club mieleen, mutta tappeluiden sijaan herkutellaan ruttuisilla ja muutamissa tapauksissa kuolonuhreja vaativilla kolareilla. Samalla yllytään itsekin autoilla kruisailuun ja kolareita lavastelemaan. Intiimit kanssakäymiset kuuluvat myös asiaan ja kolarien tuomien kipujen ja ilojen myötä kohtaamisiin haetaan virikkeitä. Seksuaalinen energia pulppuaa pinnalle ja estot häviävät täysin, kun päästään auton rattia veivailemaan tai vastatusten toisen (ja välillä samankin) sukupuolen kanssa. Koko homma polkaistaan liikkeelle siitä, kun James Ballard (James Spader) täräyttää tuhoisan autokolarin ja tämän elämäntilanne avioliittoineen heittää lievää kuperkeikkaa. Uudesti syntynyt mies löytääkin elämäänsä uutta jännitettä ja kiihoketta tavaten aiemman kolarinsa uhrin ja erään hieman ihmetystä herättävän ihmisryhmän, jolla on erikoinen mieltymys autojen romuttamiseen ja seksuaalisten intohimojen tyydyttämiseen. Yhteisvoimin sitä sitten ruhjotaan muita autoja ja harrastellaan kaikennäköistä, piristysruiskeena (seksi)elämälle tietysti.
Roolit huomioon ottaen jokainen tekee hyvää työtä, eikä nipottamiselle löydy tarvetta. James Spader, Holly Hunter, Deborah Kara Unger, Elias Koteas, Rosanna Arquette ovat kaikki varmasti alkuun hieman hölmistynein ilmein hyväksyneet pestinsä. Lyönen vetoa, että kuvauskokemus ei ole ollut helpoin mahdollinen, koska sen verran ahtaalle heitä välillä laitetaan. Roolihahmot kun ovat perverssejä ja tunteettomia sekopäitä, jotka nauttivat mitä ihmeellisimmistä asioista ja kovat keinot pelkästään lisäävät mielihyvää. Erityisesti Koteas kerää kermat kakun päältä asiaan parhaiten vihkiytyneimpänä talipäänä.
Crash on todiste Cronenbergin kummallisesta, mutta näppärästä kerrontatyylistä. Unenomainen ja epätodellinen maailma on kiintoisa seurattava ja hahmojen sekä myös tarinan epätavallisuus pitävät sisällöstään huolimatta otteessaan loppuun asti. Leffa pisti pään pyörälle, eikä sitä oikein osaa muuta sanoa kun että huhhuh. Crash on katselukokemuksena harvinaislaatuinen, koska leffa oli toisaalta hyvin tehty ja viihdyttävä, mutta toisaalta sisältönsä vuoksi paikoitellen vaikeasti nautittava.
Eroottisen trillerin, scifin ja jännityksen välimaastoissa seikkaileva elokuva on juoneltaan jotain erittäin outoa ja sairasta. Auto-onnettomuudet ja seksi ovat tässä tapauksessa varsin arkaluontoisia aiheita, eikä leffa ole mitään leppoista lauantai-illan viihdettä, vaan näiden kahden jutun raakaa puimista. Leffa on paikoin vähän ikävääkin tiirailtavaa, mutta ajatuksella ja häiriöttömässä ympäristössä mahdollisesti toimiva tapaus. Vaikea, mutta silti keskiverron yläpuolelle sujahtava hyvä elokuva, jota en kuitenkaan lähtisi suorilta käsin suosittelemaan ihan kenelle vaan. Ja niille joille suosittelisin, vain pienellä varauksella.
