Elokuvatrikkien ihmemaan velho, Georges Méliès, muistetaan erityisesti leffastaan Matka Kuuhun. Itsekin tekeleissään näyttelijänä häärinyt monitaituri Méliès esittää tässä lyhyessä, mutta uraauurtavassa pätkässä professori Barbenfouillisia.
Maailman vanhimpiin (säilyneisiin) elokuviin lukeutuva Matka Kuuhun ei otsikkonsa alta eksy. Kymmeniä vuosia ennen todellista miehitettyä kuulentoa tehty lyhäri esittelee veikeän joukon tieteen miehiä, jotka yksissä tuumin päättävät pistäytyä Kuussa. Matkaan lähdetään asiaankuuluvin juhlamenoin ja herttaisen heppoisella raketilla. Méliès’n ja hänen apujoukkojensa kunniaksi on kuitenkin sanottava, että ainakin heidän avaruusmatkailuvälineensä muistuttaa oikeaa rakettia.
Kuun kamaralle asti päädyttäessä Méliès’n mielikuvitus temmeltää jo valloillaan kuin partikkeli tieteellisessä kokeessa. Kuu ei ole tylsästi juustoa, vaan paikka, jossa seikkailulle tosiaan on mahdollisuus – senhän osoittaa jo Kuu-ukon ilmeikäs naamataulukin. Elokuvan viehätys on sen hauskoissa yksityiskohdissa, ei niinkään erikoisessa tarinassa (vaikkakin sen pohja on Jules Vernen tekstissä), maanmainiossa mykkänäyttelemisessä (hurjaa hosumista) tai kuvauksen sulavuudessa. Elokuvan iän huomioon ottaen se on leikattu peräti hienosti. Lavastus ansaitsee myös kehuja; kulissit saattavat olla pahvia, mutta sittenkin ne onnistuvat täyttämään tehtävänsä paremmin hyvin.
Kokonaisuutta katsoessa ei ole hankala huomata, että Méliès’n ideoita hyödynnetään edelleen. Terry Gilliam, Karel Zeman, Tim Burton, Jim Henson ja lukuisat muut ohjaajat ovat paljosta velkaa tälle ranskalaiselle nerolle.
