Onhan se hienoa, että kolmihenkinen ihana amerikkalaisperhe perii itselleen kauniin talon. Mutta hieman enemmän potuttaa se, että ilkeämieliset pankkirosmot tulevat kiusaamaan Mario Van Peeblesin perhettä. Että ne kehtaa, ja vielä näin tylsässä leffassa! Seuraavassa vihaista murinaa, joka on omistettu kaikille huonosti kirjoitetuille rikollisheeboille elokuvissa.
Tappajat talossa on 1998 valmistunut tv-leffa, jonka voisi väittää matkivan jopa Fincherin heikointa työtä eli Panic Roomia. Paitsi, että tämä surkeus on valmistunut aiemmin. Eikä kai kukaan Panic roomia väsäävä matkisi tätä?
Oman pankkinsa ryöstänyt paha rikolliskopla ei siis satu tietämään, että Sawyerin perhe on muuttanut sinne juuri. Kopla nappaa kauniin Jenniferin (Holly Robinson Peete) ja isä Rodneyn (Mario Van Beeples, ikävä kyllä), mutta perheen lapsi on sen verran ovela, että kikkailee pahisten rahat jemmaan ja katoaa itsekin.
Perheen pelastukseksi koituvat niin ryöstössä haavoittuneen koplan johtajan rakkaan tila kuin erinäiset sattumat (mm. pyyntiansoihin lankeavat rosmot), ja lopussa onni hymyilee. Itse jännitys yritetään koota käänteistä, joita viattoman perheen on koettava. Mutta täytyy muistaa myös se, mitä katsoja kokee. Puistattavan huonon dialogin on todettu aiheuttavan katsojissa nukahtelua ja painajaisia, joissa televisiota ei saa suljettua. Tappajat talossa jatkuu ja jatkuu vaan…
Käsikirjoittaja Kruger on aiemmin noussut pinnalle jännäreillä Reindeer games ja Scream 3, jotka kertovat osaltaan mitä on odotettavissa. Ja Mario Van Peebles toimii monesti kirosanana…. että mitäpä sitä sen pitempään turisemaan tämän tasoisesta viihteestä. Vastaavaa on tehty ennenkin, ja paremmin.
