Alussa on nainen. Ja minkälainen nainen! Se räkii, potkii, pistää vaikka poliisisedän käden rikki. Ei siitä saa leidiä mitenkään, tuumii Bob (Gabriel Byrne) viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä paha nainen, nimeltään muuten Maggie Hayward, hakkaa tietokoneen hiirtä kuin mikäkin alkukantainen apina.
Mutta niin ovat keinot kehittyneitä jo vuonna 1993, ja käsillään vanukasta popsivasta naikkosesta kasvaa poliisin superhypererikoisyksikön salaisen operaation myötä The Lady. Ja minkälainen The Lady! Kyllä siinä saa nauraa hykerrellä, kun hetkeä aiemmin rasvaisessa kampauksessa viihtynyt sottapytty alkaakin heitellä aah-niin-sivistyneitä poskisuudelmia ja nappaa itselleen kolmikymppisen Bridget Fondan ulkomuodon! That’s the way to go… ei muuta kuin tositv-sarjaa töllöön: Poliisi styylaa narkkarit kuntoon.
Treenattuaan ex-Maggien, nykyisen Ninan, häikäiseväksi joka pojun unelmaksi, poliisi päästää hänet vapaaksi ja omien paskahommiensa ykkösnaiseksi, ja siinähän sitä sitten viiletetään. Hame lepattaa, jalka nousee ja meikkikin vähän kärsii. Sellaista se elämä joskus on. Ninan ja koulutuksen alialialijohtaja Bobin välille istutetaan kaihoisaa kaipuutakin. Yliyliylijohtaja Kaufman eli aina yhtä kiero Miguel Ferrer se vain käkättää pirullista nauruaan.
Jos on Koodinimi Ninan (Bessonin La Femme Nikitasta pöllätty) tarina naiivimpi kuin pikkupekan joulutoivelista, niin onneksi vastapainona elokuvan näyttelijäjoukko venyy tasapainottavaan, hienoon suoritukseen. Brittijäbä Pahakinkku eli pienen luokan ohjaajasuuruus John Badham repäisee Bridget Fondasta, Gabriel Byrnesta ja Harvey Keitelistä tarvittavat voimavarat irti tarjoten samalla Lauantai-illan toimintahuumaa without brains. Joskin on sanottava, että mr Keitel on tehnyt paljon jäisempiäkin rooleja kuin nyt nähtävä Victor The Siivooja.
Romanttisia elementtejä sisältävää toimintatrilleriä kaipaaville Koodinimi Nina uppoaa varmaan köhimättä, mutta muuten tarina juuttuu kurkkuun pahemman kerran. Robert Getchellin ja Alexandra Serosin jenkkikässäri keksii kuitenkin esitellä Fondan pikkupöksyjä suvantokohdissa. Moista kutsutaan luovuuden riemuvoitoksi.
