Terence McDonagh (Nicolas Cage) teloo selkänsä pelastaessaan vangin Hurrikaani Katrinan jälkisotkun aikana. Sen seurauksena hän saa ylennyksen ja selkävaivoja joihin hän tarvitsee lääkitystä. Puoli vuotta myöhemmin perhe laittomia siirtolaisia tulee murhatuksi ja McDonaghin pitää selvittää juttu. Huume- ja uhkapeliaddiktion lisäksi moninaiset ulkoiset uhat tunkevat tielle.
Vaikka Werner Herzogin ohjaama kuvaus pahasta poliisista lainaa nimensä armottomalta esikuvalta ei kyseessä todellakaan ole uusintaversio. Päähenkilö on poliisi jolla on huume- ja uhkapeliongelma, mutta Herzog käsittelee elokuvaansa suorastaan satiirisella otteella. Juoni murhatutkimuksesta on kliseekokoelma ja muutenkin elokuva suorastaan lemuaa ikivanhoilta ratkaisuilta. Juoni saa yhä eriskummallisempia käänteitä muuttuen yhä sekapäisemmäksi ja surrealistisemmaksi kunnes “ratkaisu” naksahtaa silmille. Herzog ottaa käytännössä kaikki korruptoituneeseen poliisiin liittyvät konventiot ja vääntelee ne surrealistiseksi kuvaelmaksi ties mistä.
Maanisen, kieroutuneen huumorin värittämä absurdi kuvaus täydestä paskiaisesta ei olisi mitään ilman erinomaista nimisuoritusta. Nicolas Cage suorastaan revittelee nautinnollisen ylinäyttelevästi korruptoituneena jeparina jonka todellisuus muuttuu yhä enemmässä määrässä silkaksi hallusinaatioksi ja käytös vielä räävittömämmäksi. Luonnollisesti tämä vastenmielinen, mutta ilkikurisesti liioiteltu parodia kantaa valtavaa käsitykkiä housuissaan.
Nicolas Cagen maaninen suoritus alleviivaa elokuvan absurdeja piirteitä. Kukaan ei näytä ilmiselvästi huomaavan että McDonagh on epäluotettava ja paranoidi narkkari joka kaiken lisäksi sotkee itsensä väkeviin liemiin. Val Kilmer, Eva Mendes, Brad Dourif, Fairuza Balk, Xzibit ja muut moninaiset kasvot käyvät kääntymässä tässä sekapäisessä flipperissä minkä pallo kylläkin ymmärtää ohjailla itseään eteenpäin uudella kieroudella.
Herzog ohjaa surrealistisen paskiaiskuvauksen omalla, jäljittelemättömällä tyylillä. Nicolas Cage on huimaavassa vedossa ja lähikuva muusaantuneesta alligaattorista jolla ei ole mitään tekemistä elokuvan tai edes sitä seuraavan kohtauksen kanssa on aina hilpeä piirre. Morbidin hauska, mutta sisällöltään melkoisen ohut vaikka päähenkilö on esikuvaansa tarkemmin henkilöity elokuvamaailman osaksi.
