Leskimies Mainen Ludlowista, Jud Crandall (John Lithgow) saa naapurikseen Louisin (Jason Clarke) patriarkkaaman Creedin perheyksikön mihin kuuluu vaimo Rachel (Amy Seimetz), tytär Ellie (Jeté Laurence), taaperoikäinen Gage (Hugo & Lucas Lavoie) ja Mainen kansalliskissarotua edustava Church. Perhe kuitenkin omaa nekrofobisia taipumuksia ja Jud pitää heistä. Hyvää hyvyyttään hän näyttää Louisille paikan millä on toimiva voima palauttaa kuollut elämään. Kuoleva Victor Pascow (Obssa Ahmed) varoitti Louisia siitä ja perhetragedia iskee kovaa Creedin perheyksikköä kohtaan.
Stephen King on kauhukirjallisuuden vt. jeesus ja [movie=2017]Se[/movie] tarkoittaa elokuvasovituksia. Ukon itsensä mukaan kaikista pelottavin teksti pääsee toisen kerran valkokankaalle ja Jeff Buhler sovittaa tiivistäen ja muutamia odotettavia käänteitä kierrellen. Sanomattakin on selvä että kyky herättää kuolleet henkiin surevan vanhemman käsissä ei johda mihinkään hyvään ja sitä ennen suru ja ymmärryksen ulkopuolelta saapuvat asiat eivät helpota mielenterveyden kasassa pysymistä.
John Lithgow on vanha paikallinen joka oppi tietonsa omakohtaisesti ja on joskus toiminut auktoriteettia vaatineessa tehtävässä. Hän on siis sitkas ukko joka ei anna pelon lamauttaa itseään. Jason Clarke on arkkityyppisen perheotoksen järkevä patriarkka ja tämän looginen, älyllinen mieli ei ole sovelias kohtaamaan Lemmikkejen Leposian tuolla puolella olevia asioita. Amy Seimetz on herkkä vaimo joka kylläkin on lujempaa ainesta. Jeté Laurence on eloisa lapsi joka juonenkäänteen jälkeen on juuri niin kammottava kuin odottaa saattaa ja Lavoie-veljekset ovat toimivia. Ensimmäisenä kammotuksena resuaa joukko kissaroikaleita ja ovat aika äkäisiä.
Uusintateos ei kerro Lemmikkejen Leposiasta mitään uutta, mutta leffa tarjoaa mukavan annoksen jännitystä ja lopussa Starcrawler lurittelee Ramonesia räväkäksi irrotukseksi. Katsomiskelpoinen kauhuleffa ja ilman edeltäjäänsä tämä olisi vielä parempi kauhuleffa happaman maan paikasta.
