Charles de Gaulle hankki useita vihamiehiä uransa aikana. Osa heistä pettyi erityisen katkerasti Algerian sodan päätökseen ja he perustivat OAS:n nimeä kantavan salaliiton jonka tarkoitus on laittaa isonenäinen kenraali puupalttoota kantamaan. Murhayritys menee pieleen, OAS:aa johtava Bastien-Thiry (Jean Sorel) jää nalkkiin ja teloitetaan, mutta OAS:aa johtavalla eversti Rodinilla (Eric Porter) on suunnitelma: palkata ulkomaalainen palkkamurhaaja ja sopimukseenkin päästään, joten Paul Dugganin (Edward Fox) nimeä kantava [I]chacal[/I] saa etumaksun, hankkii välineet ja alkaa työhön, mutta ranskalainen virkakoneisto jota edustaa Lebel (Michael Lonsdale) on myös tehokas ja pääsee suunnitelman jäljille.
Frederick Forsythin yllätysmenestyksekäs romaani todellisen tapahtuman fiktiivisestä loppunäytöksestä päätettiin filmatisoida. Ohjauksesta vastasi veteraani Fred Zinneman ja sovituksesta vastaava Kenneth Ross sovittaa tarinan muutamia mutkia oikoen miltei dokumentaarisen suoraviivaiseksi takaa-ajo- ja piileskelyleffaksi missä tilanne kiristyy koko ajan. Sävy on suorastaan musertavan arkipäiväinen ja siinä samalla kiehtovan tarkka kuvaus palkkamurhaajan valmistautumisesta työhönsä joka lopussa osoittautuu ylipitkäksi, mutta onneksi tökkimättömäksi jännäriksi.
Michael Lonsdalen tanakka, virkamiesmäinen olemus edustaa elokuvan vastapuolta ja suoritus kaikesta arvovaltaisuudesta huolimatta jää melkoisen ohueksi, mutta kyseessä onkin pelkkä työteliäs poliisimies joka saa muutamat oivalluksensa ankaran pohdinnan tuloksena ja valtavan tietoverkoston avulla, joskin silkka käsiteltävän tiedon määrä on suuri hidaste ja aika työskentelee salamurhaajan hyväksi.
Se mikä estää Shakaalia uppoamasta tylsien mukajännärien suohon on vakuuttavasti anonyymin ja moni-ilmeisen Edward Foxin mestarillinen suoritus nimiroolin roistopäähenkilönä. Paul Duggan muuntautuu hieman renttumaisesta brittituristista hissukkamaiseksi tanskalaiseksi opettajaksi ja jalkapuoleksi huonon terveyden riivaamaksi ranskalaiseksi sotaveteraaniksi ja vaikka kasvot pysyvät samoina on jokainen Dugganin alias täysin eri henkilö joka syntyy asianmukaisella puvustuksella, meikillä ja näyttelijätyöllä jota RADA:n kasvatti toimittaa koko rahalla ja enemmänkin.
Lopputulos on ehdottoman realistinen ja tarkka kuvaus palkkamurhaajan työtehtävästä, mutta sama realismi on kirous ja vahvuus. Duggania kuvatessa realismi on vahvuus sillä jokainen valeasu ja teknisesti yksinkertainen, mutta toimiva vippaskonsti tuodaan ilmi jo etukäteen ja lisäksi Dugganin ollessa lain tuolla puolella on mukaan mahdollista tuoda väärentäjän ( Ronald Pickup) kaltaisia niljaisuuksia joiden avulla on mahdollista tuoda jo varhaisessa vaiheessa elokuvaa ilmi se että Duggan on kova ja häikäilemätön tappaja joka ei kuitenkaan ole virheille tai sattumalle immuuni. Heti kun kerronta loikkaa (toimivan) virkakoneiston kuvaamiseen romahtaa tunnelma tylsäksi pakkojunnaukseksi minkä vastakohtaisuus kihelmöivän tehokkaan palkkamurhaajakuvauksen on shokeeraava.
Shakaali on realistinen ja siinä on uskomattoman tehokkaasti esitetty päähenkilö, mutta ilman Edward Foxin moni-ilmeistä suoritusta se olisi rasittavan tylsä ja arkipäiväinen takaa-ajo jonka kohdetta ei edes tunneta. Yksi ainoa suoritus kaksinkertaistaa elokuvan katsomiskelpoisuuden mikä ei ole ollenkaan huono saavutus.
