Norsupolku on William Dieterlen v.1954 ohjaama draama, jonka pääosassa piti alunperin olla Vivien Leigh. Leigh kuitenkin vetäytyi projektista terveydellisistä syistä ja roolin sai Elizabeth Taylor.
Elokuva kertoo kirjastonhoitaja Ruthista (Taylor), joka menee naimisiin varakkaan John Wileyn (Peter Finch) kanssa ja lähtee miehen mukaan tämän omistamalle teeplantaasille Ceyloniin. Perillä odottaa plantaasinhoitaja Dick Carvey (Dana Andrews), johon nuori vaimo pian ihastuu ja muitakin vastoinkäymisiä on luvassa. Koleraepidemia puhkeaa, maa kärsii kuivuudesta ja janoiset elefantit tuhoavat plantaasin sadon. Mutta kumman miehen Ruth lopulta valitsee?
Osittain Ceylonissa kuvattu Norsupolku on väreiltään ja maisemiltaan kaunis elokuva. Nuori ja hehkeä Elizabeth Taylor säteilee kilpaa upeiden pukujensa kanssa, jotka on suunnitellut Hollywoodin silloinen huippusuunnittelija Edith Head. Elokuvan miehillä ei kuitenkaan ole tarpeeksi karismaa ja kolmiodraama jää latteaksi. Aviomiehen tyly käytös kaunista vaimoaan kohtaan ihmetyttää, eikä sitä perustella mitenkään.
Norsupolussa on kuitenkin vaikuttava loppukohtaus, jonka ansiosta pisteet nousevat kahteen ja puoleen. Tästäkin huolimatta väittäisin että ilman häikäisevän kaunista Elizabeth Tayloria elokuva olisi jo ajat sitten unohdettu.
