Mikä on teidän kuvanne Etelästä? Siitä etelästä, joka on USA:ssa. Minä olen käsittänyt sen lihavana miehenä, jolla on haulikko, haalarit, saappaat, stetson, punainen niska, vahva aksentti ja typerin lempinimi mitä voi olla Bubba. Juuri tällaiset elokuvat muovaavat sen kuvan heistä ja pitääkin muistaa että Suurissa kaupungeissa kuten Texasissa, Dallasissa ja Miamissa sellainen meininki on jo unohdettu. Pienet kylät taas ovat eri asia siellä meininki on ihan erilaista ja se saattaa olla jopa tällaista. vanhat uskomukset ovat syvällä.
Medgar Evers oli kuuluisa vapaustaistelija, joka ajoi mustien oikeuksia 60-luvulla. Hänet murhattiin ja siitä syytettynä ollut mies Byron De La Beckwith on ollut kaksi kertaa okeudessa, mutta tuloksitta. Nyt kumminkin asian ottaa ajaakseen Bobby DeLaughter, syyttäjä, jolle tämä kasvaa sydämenasiaksi ajan myötä vaikka vaimo, äiti ja koko loppu kaupunki sanoisivat muuta.
Tällaisille “perustuu tositapahtumiin” elokuville on aina hyvät lähtökohdat. Monet ovat menestyneet. Mississippi Burning ja Rosewood ovat kaksiesimerkkiä tosin joissakin asioissa on pieniä eroja. Tämä elokuva ei vain jaksanut tarjota mitään mielenkiintoista tai uutta. James Woods on tosin poikkeus. Hän osaa näytellä. Ihan Oscar-tasoisesti tässä filkassa.
Ohjaaja Rob Reiner on onnistunut monissa leffoissa hyvin, mutta tässä ei ole sitä Etelän hiostavaa ja läheistä tunnetta. Punaniskat vaikuttavat jupeilta jos vertaa Mississippi Burning:iin. Kaikki muukin on hieman kevyempää versiota. Kaipa tästä ei tahdottu tehdä niin raakaa ja shokeeraavaa kuin muista sisarelokuvistaan.
Näyttelijät ovat otdella epätasaista porukkaa. James Woods räväyttää kunnon roolin ja ulkomuotokin saa miettimään: “Onko tuo todella James Woods?” Naama on väännetty 20 vuotta vanhemmaksi ja suu soittaa mitä halveksimpivia vertauskuvia mustista mitä on ikinä kuultu. Tämä on hänen elokuvansa. Whoopi Goldberg on toinen joka jää hieman enemmän muistiin, mutta ei llä Woodsin tasolle. Draamarooli sopii Whoopille hyvin ja tällaista pitäisi näkyä enemmän häneltä. Muut näyttelijät taas ovat yhtä massaa. Niitä on turha edes mainita.
Tämän genren leffat ovat aina olleet suosikkejani, mutta jos ei mitään uutta rupea tulemaan niin mieliala saataa vaihtua. Sortajien murskaamisen ilo on katsojille aina makeaa, mutta tässä on vain yksi näkyvä sortaja. Se mikä on surullisnta on aika 130 minuuttia meni tähän elokuvaan. Tapahtumat olisivat voineet olla tiivistettynä 100 minuuttiin niin pisteetkin olisivat voineet olla paremmat.
Ilman James Woodsia pisteet saattaisivat olla jopa nolla, jos sellaisen voisi antaa. Tylsää katsottavaa.
