Coenin veljeksillä on erityinen taito tehdä sekopäisiä juonenkäänteitä sisältäviä elokuvia, jotka kuitenkin pysyvät kasassa, ovat ajatuksia herätteleviä ja joissa on roppakaupalla sydäntä loistotarinan lisäksi.
Sankareiden sijaan hahmoina on monesti ns. vässyköitä, tyyppejä joita monet kutsuisivat luusereiksi. Coeneilla nämä hahmot ovat rakkaita ja he pitävät heidän puoltaan, tavalla tai toisella. Jostain hahmoista on tullut legendoja, kuten the Dudeksi itseään kutsuvasta lorvailija-hippi-pössyttelijästä, jota Jeff Bridges ikimuistoisesti tulkitsi Big Lebowskissa.
Tälläkin kertaa hahmoissa on voimaa. Burn after readingissa luotetaan vain tavallista enemmän siihen, että näyttelijät yltävät nappisuorituksiin. Ilman näitä näyttelijöitä tätä elokuvaa ei olisi. Kukaan Brad Pitin lisäksi ei kuitenkaan tee mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Muut näyttelevät juuri siten kuten olemme ennenkin nähneet heidän tekevän. Tuntuu kuin tämä elokuva olisi tehty muiden paitsi Pitin osalta juuri näiden näyttelijöiden maneereja silmällä pitäen.
Veikkaisin, että Menetetyn Maan tekeminen otti koville ja nyt haluttiin tehdä jotain kevyttä. Coenien kevyt ei tietenkään ole koskaan mitään saippuakuplan kevyttä vaan tälläkin kertaa luvassa on hysteerisiä yksityiskohtia, höystettynä mustalla huumorilla, mahtipontisella musiikilla ja väkivallalla.
Elokuvassa on tukuttain hahmoja, joiden elämät kietoutuvat toisiinsa. John Malkovich on Osborne Cox, CIA:n analysoija, joka siirretään toisiin tehtäviin alkoholiongelman takia. Hän ei tätä sulata vaan irtisanoutuu ja päättää kirjoittaa muistelmansa, ja juoda. Vaimo (Swinton) pettää Osbournea Harry Pfafferin (Clooney) kanssa, joka taas empii oman vaimonsa jättämistä. Linda Litzke (McDormand) on nelikymppinen Hardbodies kuntosalin työntekijä, joka ei ole tyytyväinen itseensä, vaan hakee apua plastiikkakirurgin puolelta, vaikka näyttää ihan sipsakalta. Leikkauksen rahoittaminen tuottaa ongelmia. Tilaisuus tarjoutuukin hänelle kuin tarjottimella, kun kollega Chad (Pitt) löytää kuntosalilta disketin, jossa on ”huippusalaista” informaatiota. Ei muuta kuin rahastamaan.
Näyttelijöistä Brad Pitt osuu napakymppiin sähköjäniksen energialla eteenpäin viuhtovana kunto-ohjaaja Chadina. Ei voi muuta sanoa, kuin että mahtava idiootti! George Clooney luimistelee vähintään yhtä tehokkaasti, kuin ”Voi veljet missä lienet”-elokuvassa, ja Frances McDormand on jälleen kerran erittäin sympaattinen, kun taas Tilda Swinton niin kylmäkiskoinen, että ihokarvat nousevat pystyyn. John Malkovich tekee sen, minkä osaa parhaiten, eli on todella ärsyttävä.
Vajaa parituntinen näiden hahmojen parissa meni ihan sutjakkaasti, vaikka elokuva lähtikin kankeasti käyntiin. Kuitenkin jäin miettimään, miksi Burn after reading on edes tehty. Coenin veljekset ovat mestareita tekemään isoja elokuvia pienistä tapahtumista tai ihan turhanpäiväisistä jutuista, mutta olikohan tämä jo liikaa? Samalla huomaan hihitteleväni leffan hauskoille yksityiskohdille jälkikäteen. Elokuva oli keskivertoa hauskempi silloin kun se oli hauska.
On taitolaji sinänsä sisällyttää juoneen kaikkea mahdollista, poliittisista lastenkirjoista kuntosalien kautta tiedustelupalveluihin ja Venäjästä pettämiseen, ilman että siinä on lopulta mitään pointtia. Tuli vähän huijattu olo. Miksi teitte sen Joel ja Ethan? Ja mitä teette seuraavaksi?
