Vuonna 1977 ilmestynyt Tähtien sota oli valtava menestys, jonka takia sille oli pakko saada jatkoa. Niimpä George Lucasin melkein valmis käsikirjoitus hyväksyttiin, mutta koska Lucasin ja tuotantoyhtiö Foxin erimielisyydet ensimmäistä elokuvaa kuvatessa olivat saaneet Lucasin huonolle tuulelle, hän päätti rahoittaa projektin itse. Monimutkaisten ongelmien myötä hän suostui lopulta anomaan Foxilta rahaa. Ohjaajan paikan sai Irvin Kershner, jonka jälkeen Imperiumin vastaisku sai alkunsa. Kolmen vuoden kuluttua ensimmäisestä osasta katsottuna ilmestynyt Imperiumin vastaisku paljastui edeltäjäänsä paremmaksi ja on sarjassaan paras vielä tänäkin päivänä (ellette satu lukemaan tätä joskus 2078).
Luke Skywalkerista on tullut kapinallisten uusi toivo. Darth Vader tahtoo tuon pojan käsiinsä ja samalla voisi tuhota kapinalliset. Hän on lähettänyt sondeja ympäri galaksia, jotta löytäisi kapinallisten piilopaikan. Kun hän saa tietää vihollistensa olevan Hothilla, alkaa pienimuotoinen sota. Samalla Luke on joutunut hirmuisen Wampan kynsiin, mutta pääsee lopulta pois. Lopulta Luke matkustaa etsimään Dagobahista Jedimestari Yodaa, jotta tämä voisi opettaa häntä. Leia, Han Solo ja muut ovat matkalla pilvikaupunkiin, jossa ongelmat vain lisääntyvät. Kaikki johtaa Luken ja Vaderin yhteiseen kohtaamiseen.
Aika lailla alussa nähtävä taiselu jääkylmällä Hoth-planeetalla on kuvattu loistavasti ja se on varsin näyttävä. Taistelussa mukana olleet Imperiumin Walkerit eli AT-AT:t ovat erittäin hyvin tehty stop motionia apua käyttäen. Sitten on tietenkin tämä legendaarinen kohtaus. Mikä on säväyttänyt jo monia sukupolvia. Kyllä te tiedätte mistä puhun. Kun Darth Vader kertoo olevansa Luke Skywalkerin isä, se oli itselleni tyrmäävää ensimmäisellä katselukerralla. Musiikki on loistavaa, joka on kai jo itsestään selvyys. Puvustus on tyylikästä, joka sekään ei taida olla mitenkään yllättävää. Lisäksi elokuvan visuaalinen ilme on upeaa ja kaunista. Valomiekka taistelut eivät ole liian yliampuvia, mutta silti jotenkin kylmia väreitä aikaan saavia eeppisiä kohtauksia.
Mark Hamill tulkitsee edelleen nuorta Luke Skywalkeria täydellisesti. Myös Carrie Fisher toistaa hienon suorituksen Leiana. Ja minä niin pidän tuosta Harrison Fordin näyttelemästä Han Solosta. Oikeasti hauska kaveri! Uusiin hahmoihin kuuluva Yoda on varsin sympaattisen näköinen ukkeli. Alussa hieman hassukin. Hahmon mahtavasta äänestä saamme kiittää Frank Ozia, joka on myös se henkilö, joka on liikutellut pientä Yoda nukkea. Hahmon ulkomuodosta on ollut vastuussa Stuart Freeborn. Kiitettävää työtä häneltäkin. Darth Vader on edelleen unohtumaton ja uhkaava pahis. Vaikka palkkion metsästäjä Boba Fett ei puhu paljon, on kyseessä silti helposti muistettava hahmo. Boba Fett olisi pitänyt jättää salaperäiseksi hahmoksi, mutta Star Warsin esiosat turmelivat tämän salaperäisyyden. Lisäksi hahmogalleriaan kuuluu Han Solon luotettava ysatävä Chewbacca ja meidän rakastamamme droidikaksikko.
Kokonaisuudessa elokuva on paras sience fiction, mutta jää silti pahasti kesken. Star Warsin saagaa jatkaa kolme vuotta Star Wars: Episode V – The Empire Strikes Backin jälkeen ilmestynyt Jedin paluu, joka on niin täydellinen lopetus tällä trilogialla kuin olla ja voi. Se ei siltikään pääse näiden kahden ensimmäisen elokuvan tasolle.
Tämän näkeminen kuuluu yleissivistykseen.
