Ranskan mantereella velloo paha olo, joka purkautuu muun muassa harvinaisen häijyinä kauhuelokuvina.
Alexialle (Le Besco) ja Marielle (De France) piti olla luvassa tavallinen opiskeluntäytteinen viikonloppu Alexian perheen maaseutukartanolla. Ilta meneekin mukavasti, mutta yöllä, kun kaikki ovat jo nukkumassa ovikello soi.
Juonen puolesta elokuva ei tuo mitään uutta kauhuleffamarkkinoille. Vähäpuheinen, “kasvoton”, murhaaja ilman selkeää motiivia, kiljuvia nättejä tyttöjä, maissipeltoa, piileksintää talossa. Ei kovin omaperäistä.
Inhottavia tapahtumia on luvassa ja ne esitetään mahdollisimman graafisesti. Jännitystä on yritetty luoda, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mukaan on otettu myös viitteitä siitä, ovatko Marie ja Alexie enemmän kuin ystäviä. Jäi mietityttämään, miksi tällainen teema oli pitänyt änkeä mukaan? Ehkä nuoren miespuolisen ohjaajan mielestä on siistiä, jos tytöt tykkää sillä tavalla toisistaan.
Maîwenn Le Besco ja Cécile De France suoriutuivat verisistä kiljumisrooleistaan kohtalaisen hyvin. Ainakin heidän näyttelemistään jaksoi seurata ja paniikki oli uskottavaa. Sadistisesta murhaajamiehestä ei kovin syvällistä tulkintaa voi tehdä. Tärkeintä roolista suoriutumisessa taisi olla herran ulkonäkö.
Samalla kun Haute Tension tuo ruutuun paljon kaikkea kamalaa, rumaa ja likaista siinä on myös kauneimpia kuvia mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Koskaan ei ole hurme näyttänyt yhtä komealta kuin vihreää metsämaisemaa vasten. Värejä korostamalla on koko elokuvasta saatu todella hienon näköinen. Kun edes kuvapuolesta irtoaa kicksejä, se vähentää sitä ärsytystä, minkä juonipuoli aiheuttaa. Haute Tension on vain keskivertoa parempi kauhu-splatter päjäys, jonka kuitenkin katsoo paljon mieluummin kuin sen amerikkalaisen serkun. Ranskalaiskauhussa on kuitenkin jotain erilaista.
Vaikka Haute Tension on kaukana täydellisestä se avasi Alejandre Ajalle ovet USA:n, jossa herra on ehtinyt tehdä kaksi remakea, Hills Have Eyesin ja Kiefer Sutherlandin tähdittämän Mirrorsin. Myös toisen huomattavasti pelottavamman ja ahdistavamman Marttyyrit-nimisen tuotoksen ohjaaja, Pascal Laugier, on matkalla samaan suuntaan. Hän oli estynyt tulemaan Rakkautta & Anarkiaa festivaaleille tänä syksynä, koska oli allekirjoittamassa sopimusta uudesta elokuvastaan USA:ssa.
Mietityttää kuinka näille ohjaajille käy? Ajan Hills Have Eyes remake ei ainakaan ollut kovin ihmeellinen. Tietysti on ymmärrettävää, että ohjaajat haluavat USA:han, koska siellä elokuvissa liikkuvat isot rahat tuotantopuolella ja kohdeyleisön määrä lisääntyy myös huimasti, kun kieli muuttuu englanniksi. Kaikkihan me tiedämme, kuinka mielellään etenkin amerikkalaiset lukevat tekstityksiä. Toisaalta on varmasti parempi, että herrat itse matkaavat Amerikan mantereelle, kuin vaikka se, että heidän Ranskassa tehdyistä elokuvista tehtäisiin uusintaversioita USA:ssa.
