Ranskalaisilta on välillä löytynyt ihan päteviä ratkaisuja kauhuleffojen suhteen. Harmillista, että tälläkin kertaa on kuitenkin päädytty loppujen lopuksi hyvin tavanomaiseen ratkaisuun, joka jättää katsojan suuhun vähän puolitiessään olevan maun jostain, joka olisi hiukan paremmalla hiomisella voinut olla jopa neljän tähden leffa.
Raskaana oleva nainen joutuu autokolariin ja traumatisoituneena viettää joulunsa yksin. Kohta joku kolkuttaa ovelle ja sitten veri lentää. Raakuudesta ei ole säästelty ja se on kyllä myönnettävä, että välillä nämä kohtaukset ovat ihan likaisen hyvällä maulla toteutettuja. Harmi vaan, että pyörä ei ole enää uudelleen keksittynä yhtä mielenkiintoinen lelu.
Tiettyä surrealismin makua saadaan mukaan varsinkin alussa ja aivan lopussa, joskin se, kuinka järkevä tällainen ratkaisu loppupuolella elokuvassa, joka suurimmaksi osaksi on kuitenkin täysin selitettävissä, on. Alussa tietty mielensisäisten maisemien kuvailu oli vielä jees, lopussa homma taas alkaa näyttää siltä, että ohjaajalta loppuvat ideat ja sanotaan “kunhan nyt tehdään vaan jotain, että se loppuu”.
Ja mitä on sanottava siitä pakollisesta sadistimurhaajasta, joka kuin väkipakolla suurimpaan osaan kauhuleffoja tyrkytetään; näyttely on kerrankin ihan munakasta, nainen on vaihtoehtoinen ja virkistävä ratkaisu, mutta käsikirjoitus tässä hahmossa kyllä kärsii pienistä uskottavuutta koskevista raoista. Visuaalinen ilmaisu on kerrankin mielekästä, mutta sekään ei korjaa käsikirjoituksen tönkköyttä.
Suurella osasta kauhuohjaajista tuntuu olevan joku pakkomielle siihen verellä leikkimiseen, samoin kuin suurimmalla osalla kauhuleffojen katsojista; tästä leffasta voisi sanoa, että lopussa oli ehkä se ainoa oikeasti oikeutettu brutaalius, jonka voi katsoa toteutuneen tyylillä. Se verikin saattaisi järkyttää enemmän, jos sitä ei olisi roiskittu naamalle puolisen tuntia putkeen.
Inside on keskinkertainen kauhuleffa, jossa olisi voinut olla potentiaalia hyvään kauhuleffaan. Siinä on tehokkaita ohjauksellisia ja audiovisuaalisia metodeja, sekä yllättävän luonnollista näyttelyä, mutta kökkö käsikirjoitus ja juoni eivät pelastu kokonaan näiden seikkojen avulla. Tuloksena on “ihan jees” kauhuleffa.
