Tony Stark is back! Vuonna 2008 ohjaaja Jon Favreau räjäytti pankin luomalla yhden kovimmista supersankari-rainoista ikinä, jota seurasi kaksi vuotta myöhemmin Favreaun hieman heikompi jatko-osa. Toinen toistaan upeammat posterit ja trailerit antavat olettaa Iron Man 3:sen olevan melkoinen pommi.
No pommi tosiaan. Mutta ei hyvällä tavalla.
[movie]Kiss Kiss Bang Bang[/movie] elokuvasta tuttu Shane Black on kivunnut Iron Man 3:sen kantavaksi voimaksi. IM3 on vasta toinen herra Blackin ohjaama elokuva, vaikka kunniaa hän on niittänyt jo käsikirjoittajana mm. Tappava ase-elokuvissa.
Valitettavasti kokemuksen puute näkyy. Shane Black on tuonut saman meiningin kuin esikoisohjauksessaan. Aivan okein. Iron Man 3 on toimintakomedia. Järkyttävän upeilla trailereilla vedettiin yleisöä aivan väärään, vakavaan, suuntaan. Kaikki odotetut ja upean elokuvaan vaadittavat valttikortit heitetään roskakoriin ja tilalle otetaan humoristinen kanta. Tunnelma on kuin kesän komedia-rainalla and that’s not good.
Iron Man 3 kärsii erittäin epämääräisestä käsikirjoituksesta, joka hajanaisuudessaan on yleiskuvaltaan kehno. Tony Stark on saanut [movie]The Avengersin[/movie] madonrei’istä pahoja unia ja nikkaroi pajassaan yöt sekä päivät. Armeijalla on oma rautamies, Iron Patriotiksi-nimetty sotakone, jota operoi jo ykkösestä tuttu Rhodes. Samalla Ben Kingsleyn luonnehtima Appelsiin… siis Mandariini järjestää terroritekoja ja uhkailee telkkarissa hienolta kuulostavilla oppitunti-vertauksilla ja presidentinkin tappamisella. Tony Stark saa paukkeesta osansa ja päätyy erilleen läheisistään. Kaikki ei kuitenkaan ole pahiksilla aivan siltä miltä näyttää… Dyn dyn dynnnnnnn!
Juoni pauhaa lähes pakonomaisesti eteenpäin luoden hieman hölmistyneitä kohtauksia. Itse päätarinalle ei anneta aikaa napata kiinni. Kaikki vain tapahtuu ja kohtalaisen leikkauksen takia menee hetki tajuta tilanne
“Oho mitäs nyt? Ai se meni jo. Mikäs se oli? Hmm.”
Mandariinin motivaatio on hyvin epäselvä, samaten hänen tulikuumien apureiden meno eikä pidä unohtaa tyhjäksi jäävä DNA-koodaus juttua, joka on koko homman juju.
Slapstickeillä täytetty reilu kaksituntinen tuo esille pahvisia sivuosia ja jättää käyttämättä upeiden päänäyttelijöiden(Downey Jr., Paltrow, Kingsley, Pearce)potentiaalin, joten niistä ei edes ole turhempia sanomisia. Mukana nähdään myös erittäin naurettava juonenkäänne, joka repii viimeisetkin rippeet vakavasta elokuvasta.
Ei pidä ymmärtää väärin, sekä toiminta ja komedia osuus ovat ihan miellyttäviä. Naurettava juonenkäänne on myös kirjaimellisesti naurettava. Huumorin palat loksahtavat välillä oikeinkin muikeasti ja toimintakin on näyttävää. Läpi kestonsa ei koeta yhtään tylsää hetkeä, mutta viihtyvyys arvo kärsii muista heikoista suorituksista.
Teattereissa suosittelen tosin unohtamaan 3D-esitykset, sillä 3D-efektit ovat olemattomia ja vauhdikkaat kohtaukset muuttuvat sumeiksi.
Kokonaisuutena Iron Man 3 on viihdyttävä, mutta jättää erittäin pahan maun suuhun. On vaikea lähteä pois teatterista tuntematta pettymystä. Kyseessä on supersankari-leffa, joka on hyvin epä-Marvelmainen. Iron Manin pahin vastustaja ei olekkaan The Mandarin, vaan ohjaaja Shane Black.
Lopputekstien jälkeen tapahtuu kyllä jotain jännää, mutta ei oikeasti mitään jännää. Ei mitään fanipoikien housuja pullottelevaa materiaalia vaan lisää läppää. Pikku muistutus siis loppuun miksi Iron Man 3 ei nouse tämän vuoden suosikeiksi.
