Blankman on minulla aika nostalginen leffa, jota pienempänä tuli katsottua useastikin. Silloin kyseessä oli hervoton supersankari parodia. Viime näkemästä oli jo useampi vuosi aikaa, joten päätin päivittää muistoni tämän leffan kohdalta. Blankman oli edelleen viihdyttävä pläjäys, mutta ei se enää tietenkään samalla tavalla iskenyt. Välillä elokuva parodioi todella mainiosti Batmania ja sisältää erinomaisia oivalluksia, mutta joissain kohdissa filmi on vain säälittävää sääntöä.
Blankman tutustuttaa meidät köyhien mustien asuttamaan kaupunginosaan, jossa paha on päässyt valloilleen eikä kukaan tee asialle yhtikäs mitään, varsinkaan poliisit. Uusi pormestari on saamassa paikan ja nyt pitäisi aikaa uusi parempi aika, mutta ilkeä mafiaheppu Minelli (Jon Polito) yrittää rahallaan hallita häntäkin. Onneksi isoäidin kuoleman murtanut Darryl Walker (Damon Wayans), slummissa asusteleva luuserinörtti, saa idean, hän alkaa itse puolustaa kaupunkia pahuudelta. Veli ei katso touhuja innolla, mutta kaupunkilaiset ihailevat kuitenkin tuota hassusti pukeutuvaa supersankaria, jota Blankmaniksi kutsutaan. Tietenkin mukaan on tungettu romanttinen sivujuoni, kun Blankman rakastuu hemaisevaan uutisreportteriin Kimberly Jonziin (Robin Givens).
Blankman irrottaa katsojastaan useammankin naurun, mutta on kuitenkin aika tyhjänpäiväinen. Kaikki ei tunnu ihan loppuun asti mietityltä, mutta typerän alapäähuumorin joukosta löytyy todella hyviä ideoita. Blankman on vähän liian totinen elokuva parodiaksi, että se voisi toimia täydellä virralla. Homma olisi ehkä toiminut hieman paremmin, jos pääosaan olisi valittu joku muu kuin pahasti ylinäyttelevä Damon Wayans, joka pahimmillaan koettelee katsojan sietokykyä. Ei Wayans mikään täysin huono ole, kieltämättä ihan huvittavakin paikoitellen, mutta ei hänen ärsyttävyyttäänkään voi kieltää. Taas kerran kehuja satelee elokuvan pahisroolille, sillä Jon Polito irrottelee oikein kunnolla hämäränä mafiahemmona.
Ohjaaja-näyttelijä Mike Binder ei ole saanut aikaansa nyt parasta luomustaan. Ei tämä silloin aikoinaan mikään hittileffa ollut, mutta kyllä tämä kehnoa mainetta parempi on. Ihan viihdyttävä komediapläjäys, joka uppoaa oikealla asennoitumisella. Kaksi ja puoli pojoa leffalle ja puolikas lisää vielä siitä nostalgiasta. Kyllä tästä lähti kovat naurut joskus 10-vuotiaana.
