Vastasyntynyt lapsi hylätään joen armoille. Kehto ajautuu luolastoon jossa rotat pitävät majaansa. Kirkuvan natiaisen ottavat nämä vastenmieliset elikot kasvattaakseen. Kasvattilapsesta varttuu kummajainen joka pistäytyy vierailuilla luolaston päällä olevalla oopperatalollla. Siinä lähtökohdat yllättävänkin heville elokuvalle nimeltä Oopperan kummitus.
Julian Sands on nähty aiemminkin kummallisissa osissa kuten Boxing Helenassa. Oopperan kummituksessa on samoja elementtejä kuin em. elokuvassa. Tällä kertaa Sandsin näyttelemän rottakasvatin intohimon kohteena on hemaiseva oopperalaulajatar. Jostakin syystä Sandsin karisma ei meinaa millään riittää taaskaan uskottavaan esitykseen. Olemus on kohdillaan siihen saakka kunnes tarvitaan näyttelemistä, eikä vain olemista meikkaajan ja puvustajan ansiosta uhkaavan näköinen.
Oopperalaulajatarta näyttelevästä Asia Argentosta tulee välittömästi mieleen Uma Thurman. Ohjaaja Dario Argenton tytär on tehnyt uraa kotimaassaan Italiassa, mutta anglomaailman leffoissa mimmi on uusi tuttavuus. Touhuhan näyttää käyttävän.
Ohjaaja -Argento nauttii jonkinmoista arvoa kauhufriikkien keskuudessa. Voin hyvin ymmärtää miksi. Perinteisiä kauhukonsteja käyttävän Argenton jälki on katsottavaa kamaa. Tosin mitään uutta ei ole tällä kertaa tarjolla, kun teemana on yhdistetty kauhu ja rakkausdraama. Kuvat vain ovat välillä rohkeampia kuin Holly-Draculoissa. Irtopäitä kimpoilee ja verta virtaa Bad Tasten tapaa välillä huumorisävytteisestikin, kuitenkin olematta splatteri.
Jos haussa on perinteinen kauhuleffa, niin Opperan kummitus puolustaa paikkaansa. Draculoiden lukemattomat toteutukset vain ovat kyllästäneet tämän teeman. Arvattavuus on pahasti miinuksena leffalla. Tämä lienee ollut tekijöillä tiedossa koska turhimmat selittelyt ja pohjustukset on jätetty pois. Siitä pointsit Oopperan kummitukselle. Kyseessä on tyyliltään erilainen toteustapa tutusta tavarasta.
