Ihmissuhteet ja kuvallinen kerronta. Jälkimmäisen keinoin ensiksi mainitun kuvaaminen on ja tulee aina olemaan elokuvanteon keskiössä. Riippuen vähän genrestä ja näkökulmasta ihmissuhteita käsitellään filmeissä jokseenkin geneerisesti. Tai sitten en itse vain koe roolihahmojen vuorovaikutusta monissa tapauksissa reaalielämän kaltaiseksi. Voi sitä leffojen määrää, jossa ihmisuhteiden taso jää niin käsittämättömän pinnalliseksi ettei syvempää katselukokemusta synny ja jolloin leffan hienous on löydettävä muualta. Toki mahtaviakin pätkiä löytyy sen suhteen, miten erinomaisesti henkilöhahmot on kirjoitettu sekä miten he vuorovaikuttavat keskenään, mutta sanoisin niiden olevan selkeässä vähemmistössä.
Gideonin naisissa pääroolit on jaettu niin ettei tunteiden ja aitouden kokemisen pitäisi jäädä ainakaan näyttelijöiden kyvyttömyydestä kiinni. Bill Nighy voitti pääroolistaan Golden Globen Tv-elokuvien kategoriassa ja Emily Blunt samanmoisen sivuosastaan. Vaikka erilaisten palkintojen merkitsevyydestä voisi keskustella vaikka maailman tappiin asti Golden Globe ei sentään ole niistä teennäisin. Joten voitaneen sanoa odotuksieni olleen korkealla lättyä lukijaan laittaessani. Manata ei jälkikäteen tarvinnut, sillä leffa oli juuri niin messevä kuin oletinkin, vaikka tarina kulkikin hivenen eri suuntaan kuin arvelin.
Kansakunnan huipulla tuulee vallanvaihdon merkeissä. Britanniassa työväenpuolue on voittanut vaalit ja mukana kampanjassa ollut PR-nero Gideon Warner (Nighy) siirtyy kohti uusia tehtäviä. Pinnalta loistokkaan luksuselämän taustalta paljastuu säröjä kun uudehko suhde huomattavasti nuorempaan naiseen ei tunnu tyydyttävältä eikä oma tytärkään ole enää isälleen tuttu. Gideonin elämään ui huomaamatta mukaan Stella (Miranda Richardson), jonka kanssa yhteinen nimittäjä löytyy menetyksestä: Stella menetti poikansa hiljaittain siinä missä päähenkilön vaimo kuoli joitakin vuosia sitten. Orastavien tunteiden keskellä töitäkin pitäisi tehdä ja auttaa julkimoita pysymään valokeilassa, mutta Gideon alkaa turtua homman turhamaisuuteen saaden asiat entistä enemmän solmuun.
Filmi käsittelee kiinnostavia tematiikkoja kuten kuuluisuuden tavoittelua, yksityisen ja julkisen elämän suhdetta sekä isä-tytär akselin karikkoja. Viimeksimainittua leffassa olikin enemmän kuin etukäteen oletin, onneksi Nighyn ja Bluntin kemiat sopivat mainiosti yhteen, mikä käy ilmi myös hyvästä komediasta Wild Target neljä vuotta tätä leffaa myöhemmin. Richardsonin rooli surevana äitinä on myös todella vahva välittäen tunteiden skaalaa pienimmälläkin eleellään. Hänelle olisin suonut kernaammin tuon Golden Globe pystin sivuosasta vaikkei Blunt paljoa huonommin näyttelekään. Jotenkin itseeni vain upposi enemmän vanhemman naisen suru kuin nuoruuden omapäisyys. Yhtä kaikki näyttely on täyden viiden tähden arvoista settiä kautta linjan. Sittemmin Hollywoodin A-ryhmään noussut Tom Hardy oli yllättävää pongata pienestä roolista päähenkilön assistenttina.
Leffan heikoin osa-alue löytyy käsikirjoituksen puolelta. Sinänsä toimiva juonenkulku kiertää ilmeisimmät ratkaisut käänteissään eikä tarjoa kiusallista dialogia katsojan korville. Ylidramatiikkakin vältetään tehokkaasti. Tosin tässä tulee esille kolikon kääntöpuoli. Välistä kokonaisuus laahaa hivenen flegmaattisesti paikallaan tapahtumissa, joiden merkitys ei minulle täysin auennut. Elokuvan lopetus on myös hieman vaisu vaikkei se tavallaan petäkään. Muutoin kuvaus, leikkaus ynnä muut ovat asiallista keskitasoa, josta ei voi eritellä mainittavia huomioita. Pääasia lienee ettei mikään pistä negatiivisesti silmään. Tämän suorituksen perusteella Stephen Poliakoff tuntuisi kyvykkäältä ohjaajalta, jolla on psykologista pelisilmää sekä kykyä kertoa tunteikas tarina paisuttelematta sitä epäsopiviin mittoihin.
Jotenka uskoisin Gideonin naisten toimivan laajalle katsojajoukolle erilaisine mieltymyksineen, sillä ei tässä pitäisi olla ärsyttäviä elementtejä nimeksikään pohjan muodostuessa koskettavasta tarinasta laadukkaasti näyteltynä. Isä-tytär akselilta on harvemmin tullut näin ongelmatonta kuvausta, joten siinäkin mielessä kannattaa pätkä katsastaa. Neljä tähteä.
