Aikanaan Neuvostoliitossa yli 3000 ilmavoimissa palvelevaa 25-30-vuotiasta miestä haki erikoiseen koulutusohjelmaan. Heistä 20 valittiin koulutukseen ja kaikkiaan 12 lensi avaruudessa vain yksi saattoi olla ensimmäisenä siellä. Varsin lyhyt ja mitäänsanomaton Juri Gagarin (Yaroslav Zhalnin) ensimmäisenä pääsi maapallon painovoimakahleen ulkopuolelle ja Sergei Korolev (Mikhail Filippov) vastasi kulkuneuvosta. Operaation nimi oli [I]Vostok 1[/I] ja se saavutti tavoitteensa täydellisesti.
Avaruusmatkailu on aihe jonka kiinnostavuus ylittää kansallisuus- ja kielirajat ja Neuvostoliitto sai sen liikkeelle. Luonnollisesti samaisen maan raunioilla istuva seuraaja tekee kyseisestä aiheesta elokuvan jonka propagandaisa taka-ajatus on aika mielettömän väkevä, mutta siinä on myös hienoa elokuvausta ja kerrontaa. Pakostakin maa missä on vanhin elokuva-alan oppilaitos osaa tehdä elokuvia. Pavel Parkhomenko ohjailee leffaa jonka aihe (kaikkien tietämä ja myöntämä menestys) ei edes kovalla ponnistelulla suututa nykyisiä vallanpitäjiä ja antaa tekosyyn teknisten muskelien verryttelyyn.
Yaroslav Zhalnin on siloposkinen Gagarin joka useiden henkilökohtaisten piirteiden vuoksi lopulta valitaan ensimmäiseksi kosmonautiksi. Mikhail Filippov on kivikasvoinen ja pragmaattinen ukko joka tekee työnsä kivikovalla vakaumuksella ja vasta menestyksen koettaessa hän voi olla näkyvästi tyytyväinen. Näiden kahden lisäksi leffassa on muitakin lentämisen ammattilaisia jotka osaavat hölmöillä ja kivikasvoisia musikoita arolta.
Iso kerros propagandaa kuorruttaa leffaa ja tekee siitä aika vaivautuneen kokemuksen, mutta rautaesiripun alta löytyy ammattitaitoinen kuvaus avaruusmatkailun alusta ja sellaisena leffa on katsomisen arvoinen. Autenttisuudesta tulee pisteet, mutta esitystapa on melkoisen kankea.
