Harlinin Rentsan ”iloinen” haielokuva ei haise, ei maistu, eikä myöskään tunnu miltään erityiseltä. Nimekkäitä näyttelijöitä on mukana vain yksi, Samuel L. Jackson, jonka rooli viisaita puhuvana tohtorina on loppujen lopuksi melkoisen turha. Muutkaan hahmot eivät niin kovin erityisiä ole, sen verran luonnetta heillä kuitenkin on, että hain haukatessa katsoja voi tuntea edes pikkuisen sääliä. Kaikin puolin ehjin heebo on sankari – totta kai – ja jottei homma menisi ihan arjalaisen ramboilun puolelle, myös aivan päinvastaiselle hahmolle on annettu tilaa näyttää kykyjään haijahdissa.
Jännitysmomentit ovat kohdallaan, vaikka tarina onnahteleekin kuin kolmijalkainen gorilla. Siinähän ärjyy, mutta jos ei ärjyisi, ei olisi niin staili ja jättekul. Stoorissa ollaan avomerelle rakennetussa tutkimuslaitoksessa, jossa kehitellään lääkettä muistiongelmaisille. Lääkettä saadaan superhaiden superaivoista. Tottahan toki sattuu onnettomuus ja hait pääsevät tutkijoidensa kimppuun. Isoja paukkuja ja veristä vettä! Jiihaa! Kyllähän tätä paremman puutteessa veivaa.
