Leffa ahmi neljä Oscaria neljästä ehdokkuudesta, kääri ison nipun riihikuivaa käteistä kasaan ja kaikki pitivät siitä. Se tarkoitti jatko-osaa ja Wachowski-sisarukset (mutkikas juttu) päästettiin työstämään jatkoa sitä saman, mutta isomman ja leveämmän-metodin avulla ja vielä niin isosti ja leveästi että se piti lyödä keskeltä poikki. Hyödynnetty metodi ei tietenkään johda suuriin taiteellisiin innovaatioihin, mutta se ei paljoakaan haittaa kokonaisuutta jo käytettyjen innovatioiden ollessa melkoisen voimakkaita. Todellisuussimulaatio [I]Matrix[/I] on yhä vaarallinen paikka ja Johnson (Daniel Bernhardt) on päivitetty agentti. Katsoja tietää jo lähtökohdan, joten sitä voidaan laajentaa Arkkitehdin (Helmut Bakaitis) kylmällä luotettavuudella ja Neo (Keanu Reeves) joutuu tekemään todella vaikeita valintoja.
Wachowskit viettivät pitkän aikaa laakereillaan ja jyrnyyttivät kasaan aika kunnianhimoisen pläjäyksen. Suureellinen vastarinta voittoisia koneita vastaan on pelkkä viimeisin kierros useamman kerran syklissä ja vanhoista kierroista on jäänyt Merovingilaisen (Lambert Wilson) kaltaisia anomalioita ja Smith (Hugo Weaving) on vielä vakavampi sellainen. Morpheus (Laurence Fishburne) on melkoisen optimistinen keskellä vakavaa kriisiä ja Trinity (Carrie-Anne Moss) on yhä se tarinan vaatima naishahmo. Hahmokaartin kasvaminen rakentaa karkeasti luonnostellun skenaarion koherentiksi scifi-dystopiaksi minkä molemmat osapuolet pääsevät näyttämään sisäistä epäsopua ja kuvallisia tehokeinoja voidaan hyödyntää myös ihan toisen tyylin toimintakohtauksissa ja ne toimivat silloinkin.
Keanu Reeves on ihmisten vastarinnan messiashahmo jonka perustavaa merkitystä moni epäilee, mutta tämän pätevyys siellä missä osapuolet voivat kohdata kasvokkain on kiistaton. Carrie-Anne Moss kasvaa romanttiseksi intressiksi ja kyseinen kehitys ei kuitenkaan hiljennä tämän pätevyyttä mitenkään ja Laurence Fishburne tarjoaa uskonnollisen vakaumuksen järkkymättömyyttä, mutta tämä tietää myös pelin panokset. Wachowskit ilmiselvästi pitivät korviaan maata vasten, sillä Hugo Weaving palaa hyvin heikolla selityksellä anomaliaksi joka on kiistaton vaara kaikille. Pääroolit ovat aika jähmeitä, mutta sivuhahmojen kohdalla Wachowskit ovat osuneet napakymppiin. Lambert Wilson huokuu niljaa Merovingilaisena jolla on melkoisen kolkon mieleenjääviä kätyreitä ja C-äxönien veteraani Daniel Bernhardt otti roolinsa intialaiseen kuolemanlukkoon. Helmut Bakaitis on äärivakaa keskuspilari joka tietää mitä on tekeillä ja osaa taidokkaasti ennustaa sitä mitä tapahtuu ja pelkästään sanoo miten asia on.
Kokonaisuutena toinen [I]Matrix[/I]-leffa ja jatko-osan ensimmäinen puolikas epäonnistuu visuaalisessa tyrmäysiskussa, mutta sen vastapainona se laajentaa miljöön koherentiksi kokonaisuudeksi ja pohjustaa isoa lopetusta. Lisäksi elävyyttä lisäävät yksityiskohdat miellyttävät suuresti.
