Bonnie Parker (Faye Dunaway) kohtaa sattumalta jokseenkin karskin, mutta kohteliaan Clyde Barrowin (Warren Beatty) ja ihan vain osoittaakseen olevansa sanojensa mukainen mies Clyde ryöstää kaupan. Se on alkupotku pitkälle tapahtumaketjulle mihin liittyy myös Clyden veli Buck Barrow (Gene Hackman) ja tämän vaimo Blanche (Estelle Parsons). Jengin viides jäsen on C.W Moss (Michael Pollard) joka osaa käsitellä autoja.
Arthur Pennin ohjaama rikosdraama Bonniesta ja Clydestä ottaa tarinan kulun kannalta tiettyjä vapauksia, mutta niillä ei ole väliä, sillä tarina rullaa sujuvasti ja Hays Coden vaipuessa unohduksiin voitiin väkivaltaa ja seksiä käyttää ronskimmalla otteella ja lisäksi tehostetekniikkakin salli näyttää verisiä vammoja ja ammuskelua. Rikoskopla jota tarina seuraa on keskenään uskollinen ja retkessä on mukana myös inhimillistä lämpöä mikä piristää kolkkoa tapahtumaketjua. Lamakauden murjoma seutu ei ole kaunista katsottavaa ja aikojen vaikeus painaa koko ajan.
Näyttelijätyö on varsinainen valtti. Warren Beatty ja Faye Dunaway tekevät erinomaista työtä nimiroolien kaksikkona ja Clydestä tuodaan esille myös hänen riittämätön miehisyytensä mikä jossain määrässä ajaa häntä eteenpäin. Silti hän on lempeä ja hellä ihminen joka ei nauti vaarallisesta ja väkivaltaisesta työstään ja haluaa vain yksinkertaisen elämän. Faye Dunawayn tulkinnassa Bonnie on se villimpi, taiteellisempi persoona jonka mielialat vaihtelevat, mutta on aina jengin toiminnassa mukana ja käyttää konepistoolia tarpeen vaatiessa.
Gene Hackman ja Michael J. Pollard jengin muina miesjäseninä eivät myöskään petä ja erityisesti Hackman saa aikaan kerrassaan humoristisen suorituksen Buckina. Estelle Parsons on se valitettava sivullinen joka tempautuu pääasiassa sattumasta johtuen, joskin pysyttelee mukana ja vaatiessaan osuutta saaliista saatuaan osuutensa vaarasta saa sen mitä vaatii. Hyvä suoritus ja Clyde itsepintaisesti pitää huolta perheestään ja Blanche on hänen perhettään. Michael J. Pollardin hahmoa ei niin paljoa valaista, mutta kyseessä onkin synteesi lukuisista jäsenistä, joten se sallittakoon.
Lopputulos on viihdyttävä. Pääpari on karismaattinen ja kaikesta väkivallasta huolimatta kerää sympatiapisteet rehellisyydellään. Väkivalta on yhä vaikuttavaa, joskin elokuvan ilmaantuessa se oli varmasti vielä vaikuttavampaa, sillä kuolleet eivät suinkaa kaadu siististi vaan jäävät vääntyneiksi lihakasoiksi joista roiskii verta. Klassikkostatuksensa ansainnut, joskin pientä takeltelua ja hidastelua on ajoittain mukana. Moiset rypyt siedettäköön ja istukoon Arthur Pennin ohjaustyö Bonnie & Clyde elokuvataiteen merkkiteosten joukossa. Paikalla jonka se lunastaa erinomaisilla näyttelijäsuorituksilla ja vankalla tunnelmalla.
