Viime vuonna Marienbadissa vaikuttaa aluksi ihan siedettävän selkeältä filkalta. Alku näyttää takaumalta. Palataan vanhaan luksushotelliin, jossa tuntematon nainen kohtaa tuntemattoman miehen. Puitteet ovat hulppeat, kuva elegantin mustavalkoinen ja hahmot ihanaisen eteerisiä. Ja naks: yhtäkkiä kaikki alkaa alusta uudelleen. Toistoa tuntuu jatkuvan loputtomiin mutta joka kerta hieman varioiden. Tapaaminen saa yhä vain tummempia sävyjä, eikä katsojalla ole hajuakaan onko kyseessä uni vai todellisuus. Huomasin antavani aplodit pelkästä hämmennyksestä.
Melko varmasti jokainen, joka elokuvaa on opiskellut tai opiskelee, kohtaa jossakin vaiheessa tämän leffan. Ainakin siinä tapauksessa, että opettaja sattuu palvomaan ko. merkkiteosta. Jos ns. taide-elokuviin ei ole makua saanut, on parasta livistää tiehensä ennen kuin löytää itsensä luultavasti elämänsä pisimmän runsaan 90 minuuttisen runttaamana ties mistä.
