Känniset nuoret ajavat jonkun häiskän yli ja sitten ne heittää sen mereen, kun ne ei tajua sen olevan vielä kovasti eläväinen. Ja tietenkin jossain puskassa on aina joku, joka näkee…
Tiedän mitä teit viime kesänä ansaitsisi tulla palkituksi 90-luvun ärsyttävimpänä tyhjäpääleffana. Juonta ei ole juuri kuin nimeksi ja elokuvan nuoret (varsinkin naikkoset) ovat sen luokan höttöpäitä, että ihmetyttää miten tämmöinen tuuba on päässyt näinkin pitkälle. Ehkäpä kysymys lopulta onkin kunnianosoituksesta muinaisille kauhuklassikoille? Kirkuvia kaunottaria piikkikoroilla ja mystinen murhamies teräskoukkuineen – ei tässä näkymässä juuri mitään tuoretta ole.
Näyttelijätyöt ovat miltei kauttaaltaan kankeita ja etäisiä. Jennifer Love Hewitt on tietysti nätti seisoessaan missä tahansa katse kaukaisuuteen luotuna, mutta ei hän muuttuisi yhtään sen kornimmaksi katsoessaan kieroon. Mieskastista ei voi oikein juuta taikka jaata sanoa. Pojut ovat lopulta niin samanlaisia, että heistä tulee yhdentekeviä. “Puffy” Gellarin päättömästi kirkuva blondi taas on hiukan parempi esitys. Roolihahmo on täydellinen ääliö, mutta näyttelijä heittäytyy siihen silti parhaan kykynsä mukaan. Gellarilla on huumorintajua ja onkin hieman sääli, ettei hänelle juuri tätä parempia rooleja suoda.
