Trinity (Mario Girotti) ja Bambino (Carlo Pedersoli) saavat tehtävän kuolevalta isäukolta (Harry Carey Jr.): tulla kuuluisiksi lainsuojattomiksi ja tehdä se yhdessä. Se on alkuna hampaita kiristelevälle yhteistyölle ja katsojalle se tarkoittaa pitkää kimaraa hupailua, missä kohdataan korttihaita, syöpötellään hienossa ravintolassa ja luonnollisesti tapellaan.
Terence Hill ja Bud Spencer ovat hykerryttävä duo. Klassisesti he ovat toisiaan täydentäviä persoonia ja ulkonäöt ovat myös asianmukaisessa kontrastissa. Kuikeli, vaaleatukkainen, parraton ja veitikkacharmia hyödyntävä Hill on mainiosti patalaiska Trinity. Bud Spencer, 190+ senttiä lihasta, läskiä ja partaa on duon karhea, liikkumaton osapuoli joka yrittää pitää tunnelman asianmukaisen vakavana, mutta usein epäonnistuu siinä. Muu näyttelijäkaarti istuu luonnollisesti takapenkillä pääroolien duon remeltäessä, mutta Harry Carey Jr. poikien isäukkona on hupaisan karkea ukko ja kaappaa kohtauksensa.
Enzo Barboni ohjaa ja käsikirjoittaa toistamiseen kevyttä länkkärikomediaa jonka juoni jää melkoisen ohueksi. Tämä ei ole niin suuri ongelma, sillä pääduon karisma ja muutamat nerokkaan hauskat hetket peittävät tarinan heikkouksia varsin hyvin. Eivät täysin, mutta riittävän hyvin. Hupihetkien ulkopuolella tarinan päämäärättömyys ja monien kohtauksien yletön pituus alkaa harmittaa ja dialogikin on jokseenkin jähmeää. Se ei siis ole edeltäjänsä veroinen saavutuksena, vaikka hengeltään se on juuri samaa hyväntahtoista irvailua genrelleen.
Hauska duo pääosassa, tappeluita ja vitsejä, mutta juoni jää heikoksi ja muutamat kohtaukset ovat harmillisen venytettyjä. Nauraa saa, mutta kokonaisuus ei paljoa tarjoa.
