Elokuvaa koskeneen kehuaallon myötävaikutuksesta päädyin katsastamaan tämän musiikkidraamaksi luokitellun tanssileffan. Step Up ei kuitenkaan pysty vastaamaan huutoon, vaan jää kliseitä pursuavaksi tusinarainaksi, jossa draama onkin korvattu imelällä rakkauskomedialla.
Kapinahenkinen Tyler (Tatum) saa vahinkotekojensa vuoksi yhdyskuntapalvelua, toisin sanoen hänet pakotetaan kuuraamaan erään taidekoulun lattioita päivästä toiseen. Tylerhan on melko epeli tanssimaan, ja sen huomaa myös nätti tanssityttö Nora (Dewan). Noralla on tärkeä koe-esiintyminen edessä, mutta hupsista keikkaa, hänen tanssiparinsa loukkaa nilkkansa ja osoittautuu kyvyttömäksi harjoittelemaan parin viikon ajaksi. Näin ollen yksi asia johtaa toiseen, ja pian Nora saa tanssittajakseen koulun raamikkaan miessiivoojan, Tylerin.
Täytyy kyllä sanoa, että onpa kliseinen romanttinen komedia. Siksi kai tätä voi kutsua, sillä draama jää hyvin näkymättömäksi, eikä pysty nostamaan katsojassa minkäänlaisia tunteita pintaan. Voin kertoa, että jo 21 minuutin jälkeen katsoja pystyy tietämään jokaista yksityiskohtaa myöten miten elokuva etenee ja miten lopulta käy. Näin kävi ainakin itselleni, kokeilkaapa itsekin pysäyttää leffa 21 minuutin kohdalla ja kirjoittaa vaikka paperille mitä uskotte tapahtuvan, ja katsoa osuuko “lottorivi” kohdalleen.
Jos kaikki nämä kliseet ja ennalta-arvattavuudet unohdetaan hetkeksi, niin meillä on tässä ihan katsomisen arvoinen leffa. Päähenkilöiden tanssiminen on upeaa katseltavaa, ja heidän henkilökemiansa toimii myös täysin moitteettomasti. Samaan syssyyn voi todeta näyttelijöiden olevan korkeaa luokkaa jokaista sivuhenkilöä myöden. Step Up onnistuu myös naurattamaan muutamassa kohtauksessa, joten täysin kylmäksi katsojaa ei sentään jätetä.
Vaikka itsekin pidän romanttisista elokuvista, niin Step Up ei onnistunut iskemään. Joskus voidaan elokuvan kohdalla sanoa, ettei kliseisyys haitannut kokonaisuutta, mutta tässä tapauksessa se totta vie haittasi ja jopa ärsytti. Ensimmäisen kerran leffan katsoin, mutta se tuntui siitä huolimatta kolmannelta katsomiskerralta. Jotain on siis pahasti pielessä. Romantiikasta henkeen ja vereen pitäville tämä voi jotain antaa ja hyvän tuulen leffana tämän saattaa myös katsastaa, mutta mitään merkkiteosta ei kannata odottaa. Ja vaikka leffaa tässä hyvin pitkälti vain haukuin, niin missään nimessä huonosta teoksesta ei ole kyse, vaan Step Up on ehyt, hyvällä näyttelytyöllä toteutettu kokonaisuus.
