Lew Harper (Paul Newman) saa tehtävä kolkolta rova Sampsonilta (Lauren Bacall): hae em. rouvan aviomies esiin. Lewin työnarkomania suuresti hiertää Susan-vaimoa (Janet Leigh) ja juttu on melkoisen sekava vyyhti täynnä sekopäitä, roistoja ja kelmejä. Siinä aallokossa Harper soittaa suutaan ja välissä hänen lysmyistä olemusta käytetään lyömäsoittimena.
William Goldmanin käsikirjoittama ja Jack Smightin ohjaama noir on epämääräisessä puolivälissä neo-noirin ja klassisen noirin välillä. Se ottaa ensiksi mainitusta puolesta taidokkaan värikuvauksen ja kylmän, kyynisen sankarin ja klassisesta puolesta se ottaa kiemurtelevan rakenteen kahjuine hahmoineen ja juonen joka on pelkkä tekosyy pompotella päähenkilöä ympäriinsä ja Conrad Hall kuvaa kyseisen ponnahtelun tyylittelemättömällä rentoudella.
Paul Newman on leffan suulas etsivä joka juoksee jutun perässä koska hänelle maksetaan ja elää yksinäistä, ankeaa elämää. Kuivan sarkastinen Newman on kuitenkin pelkkä keskuspilari varsinaiselle sekopäiden All Star-komppanialle jonka joukossa on genren vaatimia huijareita, kiukkuisia leskiä, flirttailevia tyttäriä ja kulahtaneita jäänteitä. Kaikki ovat kaupan hyllyltä otettuja genren vaatimia persoonallisuuksia.
Juoni on melkoisen mutkikas ja Paul Newmanin kyky huokua kyynisyyttä on kiistaton, mutta juoni jää melkoisen sekavaksi ja tunnelma jää epämääräiseen puoliväliin neo-noirin ja klassisen film-noirin väliin olematta kumpaakaan.
