Jackmanin jäähyväiskierros on uusi virstanpylväs supersankarielokuvien genrelle.

19.3.2017 19:28

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Logan
Valmistusvuosi:2017
Pituus:138 min

Sarjakuvaleffoja tehdään sellainen määrä nykypäivänä, että voitaisiin puhua jo kokonaisesta leffagenrestä. Mukaan mahtuu onnistuneita, kehnoja ja siltä väliltä olevia sovituksia. Marvel Cinematic Universe kahlaa elokuvasta toiseen menestyksessä viihdyttävillä leffoillaan, joista suurin osa jää valitettavan geneerisiksi paukuiksi. Sony on mokaillut Spider-Maniensa kanssa ja Seittisinko seikkailee nykyisinkin MCU:ssa. DC on Nolanin Yön Ritari trilogian jälkeen vajonnut todella syvälle suohon ja ongelmat viimeaikaisten uutisten perusteella vain jatkuvat. Ja sitten on Fox. Eräänlainen hit or miss. Mukaan mahtuu Fantasic Four -kammotusta ja Deadpool -onnistujaa. Mitä on luvassa tällä kertaa? Täytyi avata viimeaikaisia supersankari-genren edesottamuksia, niin nykypäivää ne ovat nykyään. Kuten mainittu, osa leffoista on melko geneeristä, liukuhihnalla tuotettua kamaa, joka viihdyttää sen yhden katselukerran mainiosti, mutta jota ei pysähdy ajattelemaan myhäillen sitten joskus kuukauden päästä. Ilokseni voin todeta, että uusin tulokas, Logan, ei tähän sorru. Tätä arvostelua ehkä kirjoittelen vähän fanipohjaisella asenteella, itse olen aina pitänyt supersankarielokuvista ja uudet tulevat pätkät jaksavat silti kiinnostaa. X-Men on aina ollut Batmanin ohella eniten lähellä sydäntä, niin elokuvissa kuin sarjiksissakin.

Foxin X-Men elokuvien taso on heitellyt aika laidasta laitaan. Vuonna 2000 saatiin sarjakuvaleffojen huonolla kaudella melkoisen onnistunut X-Men, joka sai vielä onnistuneemman jatko-osan muutama vuosi takaperin. Sitten kävi kömmähdys. 2006 julkaistu trilogian (oletettu) päätösosa ja köörin suosituimman mutantin, Wolverinen, oma sooloseikkailu ovat edelleen leffafranchisen syvin häpeä ja niitäkin seurasi melkoiset itkupotkuraivarit monilta faneilta. Niillä oli ehkä hetkensä, mutta sarjakuvien juonikuvioiden ryssiminen otti pattiin. Mutta ei niistä sen enempää. Saimme sen jälkeen erinomaisen esiosan First Class, Wolverinen katsottavan toisen oman leffan, sarjan siihen mennässä parhaimman pätkän Days of the Future Past ja ihan kohtalaisen Apocalypsen. Sitten saapui spin-off leffa Deadpool, joka yllätti kaikki. Leffa toi takaisin supertouhuilusta kadonneen R-rating meiningin ja sen ansioista Wolverinen nyt kolmas ja viimeinen sooloseikkailu saa samanlaisen kohtelun.

Hugh Jackman ilmoitti noin kaksi vuotta sitten jättävänsä tunnetuimman roolinsa taakseen. Elokuvaan otettiin erilainen lähestymistapa ja sen näkee. Kyseessä on brutaali, synkkä ja karu elokuva jota ei olla kuorrutettu koko perheen viihteeksi. Muutenkin erittäin onnistuneet trailerit antoivat kunnon Western-fiiliksen niin mielenkiinto Ahman kolmatta leffaa oli todella suuri ja pääsihän sitä itsekin hypejunaan hypättyä mukaan. Harvoin elokuva voi lunastaa näin korkeat odotukset. Logan on sarjakuvagenren uusi virstanpylväs, jota voi kutsua Marvelin Yön Ritariksi. Kerron vain, että vanhentunut ja alkoholisoitunut Logan synkässä lähitulevaisuudessa joutuu vasten tahtoaan auttamaan pientä tyttöä, jota pahisjoukot takaa-ajavat. Tätä enempää en halua paljastaa, haluan puhua siitä, kuinka kovaa leffaa tuli todistettua.

Näin siis sarjakuvaelokuvasta tulee oikeasti hyvä elokuva. Loganin budjetti oli vajaat 100 miljoonaa dollaria. Elokuvaan ei sisällytetä jättimäisiä CGI-maailmoja, meno on pientä ja raakaa eikä se turruta missään vaiheessa. Erinomaisesti rytmitetty raina pelaa kaikkia sääntöjä vastaan, joilla tehdään supersankarileffoja, koska nyt ei olla pelastamassa maailmaa, vaan suurimmat kamppailut käydään pään sisässä. Logan on kertomus eläkkeellä olevasta ja raihnaisesta, murtuneesta miehestä, joka on vain varjo tunnetusta supersankarista, miehestä, joka haluaisi oikeasti vain päästää irti. Johnny Cashin Hurt-biisi soi leffan ensimmäisessä trailerissa, ja juuri sitä henkeä tämä elokuva edustaa. Taidokkaastikin onnistutaan säilyttämään vakava fiilis, mutta homma ei mene kokonaiseksi ankeiluksi, vaan pientä huumoria myös väläytellään juuri oikealla hetkillä. Silti leffassa on haudanvakava fiilis. DC saisi ottaa muutaman neuvon vastaan, että näin tehdään synkeä sarjakuvaelokuva. Taisi olla myös ensimmäinen sarjakuvaelokuva, joka onnistui koskettamaan katsojaa. Itselle kävi ainakin näin.

Silti tämän synkeän tarinan parasta antia on näyttelijät. Hugh Jackman on aina ollut loistava roolissaan myös heikommissa elokuvissa, ja nyt mies tekee Wolverine -uransa parhaimman roolisuorituksen. Harvoin voi jättää näin komeita jäähyväisiä. Jos maailmassa olisi yhtään oikeutta, Jackman saisi roolistaan jopa Oscar-ehdokkuuden. Mielestäni sellaiseen likoon mies itsensä laittaa. Myös viimeistä kertaa rooliaan tekevä Patrick Stewart tuo uusia puolia Jackmanin tapaan hahmostaan esille. Vanhan ja sairaan Charles Xavierin rooli meni nappiin. Tykkään myös aina todistaa loistavia lapsinäyttelijöitä. Dafne Keen tekee vähäeleisen erinomaisen roolityön Laurana ja hahmossa on todellista intensiivisyyttä. Toimintakohtauksissa tytöstä paljastui kunnollinen badass. Tuttu ongelma sarjakuvaleffoissa on heikko pahisosasto. No Logan ei tässä kohtaa korjaa pottia, vaikka pahikset toimivat kertakäyttönä hyvin. Nimenomaan kertokäyttönä, mutta toisaalta pahiksia käyvä taisto ei ole pääasia tässä elokuvassa. Jäähyväiset tutulle hahmolle ja tämän viimeinen matka on pääpainona ja siinä onnistuttiin.

Elokuva herätti Jackmanin lopettamisen lisäksi kohuaan R ikärajalla. Viimein saadaan selville, mitä oikeasti tapahtuu kun Wolverine päästää kaiken irti kyntensä kanssa. Ihan elokuvan alussa oleva kohtaus osoittaa, että tuon tyylistä menoa on nyt tällä kertaa. Vaikka ruumiinjäseniä katkeileekin, ei tämä ole hirveänmoista verisirkusta, sillä toimintaa ei ole kovinkaan paljoa. Pääpaino on enemmän draamapuolessa, mutta tuo ei ole mikään syy, etteikö toiminta olisi komeaa – koska se on. CGI ei ole pääpainona tässä elokuvassa, vaan kyseessä on oikeita stuntteja. Kyseessä on jälleen uusi esimerkki vaikkapa nyt Star Wars the Force Awakensin ja Mad Max: Fury Roadin rinnalle siitä, että toiminta on parasta, kun greenscreen on mahdollisimman vähän käytössä ja näin kohtaukset heräävät todella henkiin. Tuli vähän virnistettyäkin, kun niin mainiota toimintaa leffa sisältää. Eikä se johdu siitä R-ratingistä pelkästään, vaan että kyseessä ei ole mitään tusinamättöä.

Vaikka molemmat Jackman ja Stewart uusivat tutut roolinsa viimeistä kertaa, niin ei Logan suinkaan ole X-Men elokuvien viimeinen osa. Tarina vain päättyy näiden hahmojen osalta. Hugh Jackmanin korvaajaa etsitään jo tiuhaan tahtiin, mutta omasta mielestäni tuossa ei ole järkeä. Wolverinen olisi parasta antaa levätä rauhassa ainakin vähän aikaa. Jackmanin korvaaminen ei ole niin yksinkertainen juttu, kuin etsiä esimerkiksi Batmanille tai Bondille uusi näyttelijä. Mielestäni järkevämpi ratkaisu olisi vaikka antaa Lauran tai siis no X-23:n ottaa Wolverinen paikka, niin mainio oli hänen ja Loganin suhde. Uuden rebootin väsääminen olisi typerää, koska tätä elokuvaa ei voi noin vain ylittää. Itse voin nyt sanoa, että Logan on paras ikinä mistään Marvelin sarjakuvista tehdyistä elokuvista, ja menee ihan yleisestikin genrensä kärkeen. Supersankarielokuvat ovat aina parhaimillaan silloin, kun ne muistuttavat vähiten genreään ja menevät uusiin suuntiin. Yön Ritari oli rikoselokuva ja Captain America: the Winter Soldier poliittinen trilleri. Vaikka olisit korviasi myöten täydessä ähkyssä supersankarileffoista, niin kannattaa tälle tapaukselle antaa mahdollisuus, sillä Loganista löytyy paljon muutakin hyvää, kuin näyttävä toiminta.

Arvosteltu: 19.03.2017

Lisää luettavaa