24:sesta putkahti nyt siis JO viides tuotantokausi. Jälleen kerran sanon, että minusta tämä olisi pitänyt lopettaa jo neljänteen kauteen. Ei, niin ei. Katsoinpa kuitenkin tämän kauden minimaalisella onnistumisen toivonkipinällä.
On kulunut 18 kuukautta kun entinen terrorismin vastaisen yksikön CTU:n agentti Jack Bauer lavasti oman kuolemansa. Yhdysvalloissa kuohahtaa, kun entinen prseidentti David Palmer murhataan. Jack lavastetaan murhan tekijäksi. Samalla, kun myös kaksi entistä hallituksen agenttia tapetaan, joiden tekijäksi myös Bauer on lavastettu, nousee Jack piilostaan. Jack haluaa puhdistaa maineensa ja myös kostaa oikeille murhaajille. Mutta murhien takana on vielä jotain paljon pahempaa. Terroristit ovat saaneet haltuunsa Sentox VX-hermokaasua, jota he aikovat käyttää. Terminaalin kidnappaus, vavisuttava salaliitto, lentokone kaappaus… kaikkea tätä 24:sen viides kausi sisältää.
Kuulostaako hyvältä? Niin minäkin aluksi ajattelin. “Kylläpä ne keksii” oli ensimmäiset fiilikset. Se todellakin nosti mieli-alaa ennen katsomista. Kuitenkin loppujen lopuksi tyydyin tietynlaiseen mielipiteeseen “Älkää tehkö enempää!” Juoni kuulosti ja korostan KUULOSTI mielenkiintoiselta, mutta itse käytännössä se petti pahasti. Tästä maistui jo niin läpinäkyvä rahastus. Jotkut kohtaukset menivät laajasti yli tämän katsojan rajallisen aivokapasiteetin.
Kuitenkin, niin kuin jälleen kerran, 24 loistaa hienoilla näyttelijäsuorituksilla, jos ei muilla. Tony Almeida, Audrey Raines, James Heller, Bill Buchanan, Charles Logan ja monet muut, ovat todella onnistuneita roolihahmoja. Juonenkäänteitä on todella paljon, ja vain harva ikävä kyllä niistä toimii. Toimintaa piisaa entistä enemmän, samoin myös Bauerin ruumiskasa alkaa olla jo pilvenpiirtäjän luokkaa. Ja samalla jotain pientä epätoivoista romantiikan kipinää ollaan yritetty ängetä mukaan. Se ei toiminut alkuunkaan.
Jälleen kerran rukoillaan, että käsikirjoittajat tajuaisivat lopettaa uusien kausien kirjoittamisen. Se pilaa 24:sen loistavan maineen.
