Minkälainen sarja The Mentalist olisi, jos se olisi tehty parikymmentä vuotta tai kauemman aikaa sitten? Hankala arvata, sillä The Mentalist on niin tiukasti tässä ajassa. Siitä kielii omalla tavallaan jo The Mentalistin pelätyn sarjamurhaaja Red Johnin käyttämä hymiö; netistä syrjäytyneet kansalaiset tuskin olisivat keksineet antaa murhaajalle moista puumerkkiä.
Mentalisti… Someone who uses mental acuity, hypnosis and/ or suggestion. A master manipulator of thoughts and behavior. Eli, kuten sarjan tv-suomentaja, Lauri Mäkelä, asian muotoilee: Havaintoja, hypnoosia ja suggestiota hyödyntävä henkilö. Taidokas ajatuksiin ja käytökseen vaikuttaja. Tätä mentalisti tarkoittaa sanana. Määritelmä on kirjoitettu sarjan joka jakson alkuun mustalle pohjalle valkein kirjaimin. Siinä käytetty kirjasin tuo mieleen tietosanakirjat, ellei jopa niiden verkkopohjaisen version, Wikipedian. Alkutunnuksen minimalistisuus on nykytrendin huipentuma. Kun ennen esimerkiksi jossakin Dynastiassa tai Miami Vicessä kuvaa ja tekstiä pukkasi alkumelodian aikana ruutuun noin puoli minuuttia, The Mentalistissa mennään kahdella värillä, ilman henkilöesittelyjä ja noin parilla nuotilla itse asiaan. Tästä sarjasta ei taatusti jää jälkipolvien kauhuksi rallia, jota isipappa tai äityliini soittaisi joltain ikäkululta CD-platalta omaksi ilokseen.
Mentalisti Patrick Jane (Baker) on heti ensi silmäyksestä lähtien himoittavan komea mies, olkoonkin, että hänen nimessään ovat edustettuna kummatkin sukupuolet. Hänen enkelinkiharoidensa päällä melkein näkee sädekehän, ja samalla ei voi olla huomioimatta hänenen klassisen tyylikästä keikari-lookiaan. Sarjan tekijät tietävät kyllä, miten vihjata katsojalle päähenkilön olevan estradeilta tuttu showmies. Visuaaliset vihjeet ovat tärkeitä, sillä dialogi, vaikka onkin pulppuilevaa, ei juuri kerro siitä, millaisia sarjan hahmot ovat yksityisasunnoissaan. Heidän ulkoasunsa paljastaa jotakin, mutta kukaan sarjan vakiokalustosta ei loista joukosta kuin esimerkiksi Peter Falkin legendaarinen komisario Columbo omassa nimikkosarjassaan. The Mentalist on sekin rikossarja. Jollakin käsittämättömälä konstilla entinen lavahuiputtaja Patrick Jane on keplotellut itsensä avustamaan Kalifornian virkavaltaa. Tässä suhteessa sarja kalskahtaa samankaltaiselta kuin Vihjeet hukassa (Psych) tai Yhdestoista tunti (Eleventh Hour). Mainituista ensimmäinen on kuitenkin koomisempi säheltävine hulttiopoika-meedioineen, ja jälkimmäinen taas pökkelö kopio The Mentalistin ideasta. The Mentalist yrittää olla pikkunokkelaa draamaa. Ihan kaikkien mieleen se ei kuitenkaan varmasti onnistu olemaan. Realistista poliisisarjaa kaipaavien ainakin kannattaa pysyä The Mentalistin helposta ja aina aurinkoisesta maailmasta kaukana.
Hyvä sarja vaatii monesti sipulimaisesti kerroksista koostuvan päähenkilön, jonka seuraavan kerroksen paljastumista katsoja hinkuaa. Patrick Janen näennäisen paksun keikarinkuoren alla muhii jotakin, jonka laadusta katsoja ei voi olla ihan varma vielä ensimmäisen kauden lopussakaan. Tällaista voisi kutsua jo yleisön piinaamiseksi kiitettävällä tavalla.
Ensimmäinen episodi heittää Janen tukalien muistojen keskelle. Poliiseilla on tutkittavanaan kaksoismurha, jonka tekijän jättämät jäljet raapivat Janen muistot pintaan. Hän on menettänyt läheisensä jo aiemmin tälle Red Johniksi kutsutulle rikolliselle. Red Johnin nimi kohoaa esiin useasti pitkin The Mentalistin ensimmäistä kautta. Myös jokaisen jakson nimessä on vähän jotain punaista. Tämän yhden murhaajan kiinniotto ei ole silti kauden ensisijainen päämäärä. Näin ollen The Mentalist poikkeaa esimerkiksi Dexteristä, jossa jokaisen kauden viimeinen jakso on tuonut myös jonkinlaisen päätöksen jollekin pitkään kestäneelle. Poikkeuksellisesti The Mentalistin starttikausi ei myöskään lopu huikean hurjaan cliffhangeriin. Ei sen tarvitse, sillä sarjan yhtenä kulmakivenä vaikuttaisi olevan vähemmän on enemmän -ajattelu. Kun yleisölle annetaan vain tipottain mitä se janoaa, herkusta tulee halutumpi.
Parikymmentä vuotta sitten oli tilausta Ihmemiehelle (MacGyver) ja Koira haudattuna (Jake and the Fat Man) -tyylisille jutuille. Nyt päältä kovien kaverien sijaan on tarjolla ihmistuntija, joka tietää näkevänsä kaiken ja käyttää liukasta kieltään yhtä näppärästi kuin jotkut muut asetta. Janen narsismi on ällöttävää, mutta tv:n kykykilpailuissa samankaltaisia tyyppejä pyrkii nykyään esiin vähän väliä.
Sarjan näyttelijävalinnat ovat mielenkiintoisia; pääosakaksikosta Simon Baker on syntyjään australialainen ja tiukkaotteista agentti Lisbonia näyttelevä Robin Tunney taas amerikanirlantilainen. Baker lienee saanut roolin kiitos luontaisen kykynsä olla kuin biitsin itsevarmin ja aurinkoisin surffaaja. Tunneyn esiintymiset tämän sarjan ulkopuolella taas vakuuttavat, että näyttelijätär osaa yllättää. The Mentalistissa ensimmäinen kausi, kuten monissa muissakin sarjoissa, on silti pitkälti vasta hahmojen tuomista tutuiksi katsojalle ja pääidean viilailua. Näin ollen lopputulosta vaivaa ulottuvuuksien puute.
