Pakko paljastaa kärkeen oma tietämättömyyteni. Aika jännä juttu että meikäläisellä on jäänyt tämä bändi ihan kuuntelemattomaksi. Bändi on tehnyt AOR:ää/areenarockkia jo vuodesta 1972. Jenkkilässä bändi valittiin 80-luvulla jossain vaiheessa vuoden bändiksi, eli kyllä meriittejä löytyy ja hiukan itseäkin ihmetyttää että kuinka en ole aiemmin tutustunut bändin tuotantoon. Hoksasin tilata tämän DVD:n kun joskus aikoinaan on tullut kuunneltua Tommy Shawn soololevyä melko paljon ja se kuullosti todella hyvältä. Silloin asioita ei vaan osannut yhdistää. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Styxin soittajat ovat niittäneet mainetta soolourillaan levyn extrojen mukaan. Itse tosiaan tiedän vain Tommy Shawn tapauksen ja hänen musiikkinsa on tuttua jollain tapaa. Styxissä on kolme erinomaista laulajaa, mutta kyllä Tommyn ääni ja karisma puree eniten. Bändistä ei oikein tiedä tämän näkemäni mukaan että kuka on pääsolisti. No, se ei meininkiä hidasta kun homma toimii.
Meinasin tipahtaa tuolilta siinä vaiheessa kun bändi vetäisi biisin “Boat on the river”… Riki Sorsa levytti samaisen biisin 1993 Leirinuotio-orkesterin kera nimellä “Joki” ja en ole koskaan tullut ajatelleeksi että se cover-biisi ja vielä että se on Tommy Shawn tekemä. Näin ne asiat nitoutuu kun jaksaa avartaa musiikillista maailmaa. Musikaalisia samankaltaisuuksia Styxin kanssa löytyy esim. Toton, Giantin, Foreignerin, Reo Speedwagonin, Journeyn, Asian ja Bostonin kaltaisilta bändeiltä. Kaikki nuo kolahtavat allekirjoittaneeseen niin biiseiltään kuin soundeiltaankin. Jännä juttu että tämän tyyppiset bändit kuullostavat livenä paljon “hevimmältä” ja näin on myös Styxin kohdalla. Vertailin hiukan netissä kuuntelussa olevia samplejä esim. Amazon.com:ssa. Tuo hevimpi livesointi käy ainakin meikäläiselle kuuntelijana paremmin ja se miellyttää korvaa vielä enemmän kuin studiossa viimeseen asti hinkatut jutut. Toki molemmissa soundeissa on omat hyvät ja huonot puolensa, en niitä käy erittelemään kumminkaan.
DVD:n keikka on kuvattu vuonna 1996. Kuvasuhde on 4:3 ja kuvan laatu menettelee. Ääniraitana löytyy DD5.1 ja DD2.0. Ääniraita on myös kohtuullisen ok, parempaakin on silti nykyaikana kuultu. Nyt kun arvioidaan DVD:tä niin tietysti musiikilla on myös merkitystä, mutta itse DVD on pääpointti. Kuvanlaatu ja soundit voisivat olla aavistuksen verran paremmat ja mielelläni olisi nähnyt extrojakin enemmän. Kyseessä on sellainen “perusjulkaisu”. Pitää varmaan tilata Greatest Hits CD vuodelta -95, ihan pakko.
