Rikosdraama The Next Three Daysin alku on niin tiivistunnelmainen, että se sopisi paremmin toimintatrillerille. Siinä Russell Crowe kiihdyttelee veriroiskeet naamalla pitkin hämärää katua. Välillä hän vilkuilee tuimana takapenkille, jossa korisee kuolemaa tekevä miehenhyypiö. Crowe tekee valtavan hyvää työtä, eikä muitakaan elokuvan näyttelijöitä käy soimaaminen; he antavat, mitä heiltä vaaditaan. Olisipa elokuvan käsikirjoituskin tehty samalla asenteella.
The Next Three Days on pitkään flashbackia tiiviin alun jälkeen. Crashista Oscarilla palkittu käsikirjoittaja-ohjaaja Paul Haggis vilauttaa katsojille Brennanin perheen arkea. John (Crowe) ja Lara (Banks) ovat onnellisen keskiluokkainen pari, jolla on mukava pikkupoika nimeltä Luke (Simpkins). Johnin ja Laran elämän suurin ongelma on niin mitätön, ettei sitä voi sanoa varsinaisesti ongelmaksi ollenkaan. Terveys ei reistaa, on nätti koti, petipuuhat sujuvat jne. Mutta sitten virkavalta rynnii sisään, lapsi puhkeaa parkuun ja Lara viedään pois. Auvo on rikottu iäksi kuin immenkalvo. Katsojalle vihjataan, ettei Lara ole syyllinen, mutta toisaalta kaikki todisteet ovat häntä vastaan. Elizabeth Banks kertoo pienin ilmein Laran läpikäymästä myllerryksestä. Jos Russell Crowen karisma ei olisi aivan niin hyökyvää kuin se on, ja John olisi vähemmän mukava mies, Banksin Larasta voisi muodostua jopa ikimuistettava hahmo.
Haggis keskittyy kuitenkin Johniin, onhan Russell Crowe iso tähti, ja tähden pitää saada loistaa. Vaimonsa pidätyksestä John saa kimmokkeen kamppailuun. Hän tahtoo koota ydinperheen uudelleen ja saattaa murhasta syytetyn Laran syömään taas aamupalaa pienen Luken ja itsensä kanssa.
Tuota kamppailua katsoessa ei voi olla muistelematta Crowea esimerkiksi Gladiaattorissa, joskin hiukan epäilyttää, pystyisikö tavallinen opettaja todella samaan kuin areenalle tuomittu sotilas. Kun John käy oikein epätoivoiseksi vaimonsa vapauttamisessa, hän lähestyy rikollispiirejä ja hankkii jopa laittoman aseen. Siinä tilanteessa heitetty repliikki antaa ymmärtää, ettei aseenkäyttö ole Johnille tuttua. Siitä huolimatta Haggis laittaa Crowen esittämän kiltin perheenisän tuhoamaan kokonaisen huumelabran omistajineen ammattitappajan elkein. Jatkossa vauhti vain kiihtyy ja toiminta muuttuu entistä epäuskottavammaksi. Ainut, mikä pitää katsojan uskoa tarinaan yllä, on Crowen intensiivinen roolityö. Hän uskoo Johnina itseensä niin paljon, että katsojakin saattaa kaiken tarjotun niellä.
The Next Three Days ei ihan kata niitä odotuksia, joita sen mainonta ja alkuasetelmat luovat. Leffan aikana pedataan useaan otteeseen sellaista maksimaalista tilannetta, jota ei sitten kuitekaan tapahdu. Kahdesta Hollywoodin perusratkaisusta Haggis valitsee sen, joka sopii paremmin Lassie-elokuviin. Toimiiko tarinan aiempi ranskalaisversio (Kaiken se kestää/ Pour elle, 2008) samalla tavalla, sen saa jokainen katsoja tarkistaa itse. Kutkuttavasta jännityksestä huolimatta koko tarina olisi kannattanut ehkä sittenkin muotoilla tv-sarjaksi, jolloin tekijöiden ei olisi ehkä tarvinnut oikoa niin monia mutkia kuin nyt. Varauksetta tätä leffaa voi suositella vain Russell Crowen faneille. Hänen pätevyytensä varaan koko asetelma on laskettu.
