Jännittäviä kohtia löytyy, mutta silti välillä kiinnostus herpaantuu.

16.11.2005 13:42

Arvioitu elokuva

Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Most Dangerous Game, The
Valmistusvuosi:1932
Pituus:63 min

Kakkonen esitti aikoinaan lauantai-öissä vanhoja kauhuelokuvia ja myös tämä tuli silloin. Zaroffin koirat tehtiin samoihin aikoihin kuin alkuperäinen King Kong ja on siinä myös kaksi samaa näyttelijää, Fay Wray ja Robert Armstrong.

Bob (Joel McCrea) on kuuluisa metsästäjä, jonka laiva haaksirikkoutuu ja hän päätyy saarelle, jossa asustaa kreivi Zaroff (Leslie Banks). Zaroffilla on vierainaan myöskin olosuhteiden pakosta saarelle joutuneet Eve (Fay Wray) ja tämän juopunut veli Martin (Robert Armstrong). Pian selviää, että myös Zaroff on metsästäjä ja hän mainostaa metsästävänsä sitä vaarallisinta riistaa. Evellä on pahoja aavistuksia, sillä heidän seurueessaan oli enemmänkin ihmisiä, mutta nämä salaperäisesti katosivat, eikä mene kauaakaan kun myös Martin katoaa. Bob ja Eve saavat selville mitä kreivi Zaroff metsästää ja he joutuvat uusimmaksi riistaksi. Heillä on aikaa auringon nousuun ja jos he selviävät, saavat he lähteä rauhassa, mutta saari on pieni ja kreivi Zaroff on kokenut metsästäjä.

Näyttelijät ovat ihan sopivia rooleihinsa. Fay Wray näyttelee mukavasti pulassa olevaa neitoa ja tavallaan tämä rooli oli valmistelua King Kongille. Samaisessa elokuvassa ollut Robert Armstrong nähdään lyhyessä roolissa ja valitettavasti mies hieman ylinäyttelee juopunutta Martinia. Joel McCrea on onnistunut sankarin roolissa. Leslie Banks on täydellinen hullun kreivi Zaroffin rooliin. Varjoilla työskentely vain antaa lisätunnetta miehen psykopaattisiin ilmeisiin. Mutta välillä Banks pullistelee silmiään liiaksikin, että siitä alkaa uupua teho.

Välillä elokuva taipuu mykkäelokuville ominaiseen teatraalisuuteen ja taistelukohtaukset näyttävät kieltämättä huvittavilta. Kumminkin elokuvan raakuus yllätti yli 70-vuotiaaksi elokuvaksi, sillä onhan alussa haita ja siinä näytetään Zaroffin saaliit, vaikkei niillä kuvilla mässäilläkään. Myös jännittäviä kohtia löytyy, mutta silti välillä kiinnostus herpaantuu. Musiikki kulkee elokuvan tahdissa, mutta valitettavasti välillä se on korvia särkevää, kun taas toisinaan se lisää kohtausten jännitystä. Ehdotonta plussaa on se, ettei elokuva ole liian pitkä, sillä se kestää vain vähän yli tunnin. Elokuvasta löytyy myös filosofinen kanta: mitä sitten, kun metsästäjästä tulee metsästetty? Sitä ei kuitenkaan enempiä käsitellä. Loppujen lopuksi Zaroffin koirat on ihan katselun kestävä vanha kauhuelokuva.

nimimerkki: LeffaPopcorn

Arvosteltu: 16.11.2005

Lisää luettavaa