Dexter Morgan. Tavallinen kaveri. Ammattina rikospaikkojen veriroisketutkinta ja työpaikkana Miamin poliisiyksikkö. Tyttöystävän kanssa sujuu hyvin ja elämäkin näyttää rullaavaan loistavasti. Aivan tavallinen heppu siis? Ei ihan, sillä päivisin Dexter on rikospaikkatutkija, mutta öisin sarjamurhaaja. Kyllä vain, Dexter murhaa ihmisiä, jotka ovat selvinneet oikeudesta ilman tuomiota, selvästä rikoksesta huolimatta, esimerkiksi murhasta. Simppelisti siis: Dexter murhaa toisia murhaajia. Ei siis ihan tavallinen kaveri, vaan paha jätkä. Tai ei oikeastaan paha, vaan pahaa tekevä hyvä jätkä.
Michael C. Hall on mielenkiintoinen mies. Hän näytteli ensin viiden tuotantokauden ajan Mullan Alla -sarjassa homoseksuaalia, sen jälkeen näyttelyn kohteeksi vaihtui supersympaattisen sarjamurhaaja Dexterin esittäminen. Se vaatii jo aikamoisia näyttelijän taitoja. Kaiken kohun ja spekulaation takana – mitä mies roolistaan on saanut – piilee erinomaisen mestarillista osaamista. C. Hall hoitaa roolinsa niin taidolla ja tyylillä, jollaista ei ole ennen nähty. Hän saa Dexterin huokumaan sympatiaa ja karismaa, mikä on harvinaista sarjamurhajalle. Myös muut sarjan lukuisat sivuosanäyttelijät suoriutuvat töistään hyvin. Varsinkin Erik King Komisario Doakesina. Doakes onkin ainoa koko poliisiyksiköstä, joka pitää Dexteriä omituisena.
Dexterin ensimmäinen tuotantokausi koostuu 12 jaksosta. Se onkin juuri sopiva pituus. Jännitys nousee jakso jaksolta, lisää uusia, hyvinkin yllättäviä asioita paljastetaan Dexterin menneisyydestä. Samoin myös muihin hahmoihin syvennytään jakso jaksolta yhä enemmän. Juonenkäänteitä ja aitoa pulssia tihentävää jännitystä löytyy roppakaupalla. Dexter aiheuttaakin hyvin helposti riippuvuuden ja seuraava jakso on pakko nähdä. Allekirjoittanut ainakin jäi sarjaan sen verran pahasti koukkuun, että seuraavaa kautta odotetaan enemmän kuin innolla.
Myös muut osa-alueet kuin näyttelijäsuoritukset ja juoni toimivat Dexterissä hyvin. Esimerkiksi käsikirjoitus on mukaansa vievää ja millintarkkaa. Jokainen yksityiskohta ollaan huomioitu. Myös musiikkipuoli ja se sairaan omituinen, mutta samalla myös hilpeä intro toimii. Dexter onkin täydellinen mestariteos, joka saa muut sarjamurhaajat juoksemaan pää kolmantena jalkana karkuun. Toista kautta odotetaan ja ensimmäisestä nautitaan.
