Nuori seurusteleva pari Mike (Randall) ja Sheryl (Brown) päättävät lähteä arjen keskeltä patikkaretkelle länsi-Virginian luonnonpuistoon Timber Fallsin putouksille. Matkaa ei olla toviakaan tehty kun vastaan tulee paikallisia juntteja ja erikoiselta vaikuttava nainen (Broderick), joka neuvoo heille nopeimman reitin perille. Pikku hiljaa Mikestä ja Sherylistä alkaa tuntua, että jokin muukin on myös tullut samaan puistoon ja seuraavana aamuna heidän aavistus käy toteen, kun Sheryl katoaa.
Timber Falls jatkaa tätä nyky-buumin kidustuskauhuelokuva kierrätystä kovin keskinkertaisella menetelmällä. Tarinassa nähdään yhtymäkohtia (Wolf Creekistä ja Hostelleista jne), joten mitään kovin uutta tai omaperäistä ideaa ei Timber Fallsista kannata lähteä etsimään. Tarinan alku on myös kovin töksähtelevää ja homma ei meinaa oikein lähteä käyntiin, mutta yllättäen sopivalla hetkellä ohjaaja Tony Giglio pistääkin vaihdetta korkeammaksi ja tämän jälkeen päästään pieniin gore-festareihin, jonka tehoa puolestaan syö jatkuvat kliseet, kuten ikuinen kännykän katve-alue.
Monennenkohan kerran Länsi-Virginialaiset kuvataan erikoisina ja sadistisina juntteina, mutta ohjaaja Giglio saakin kuvattua elokuvan pahikset aidosti julmina ja raakalaismaisina paskiaisina, jotka kaiken kukkuraksi ovat henkeen ja vereen kiihkouskovaisia.
Kidutus- ja gorekohtausen seassa ohjaaja Giglio ei kuitenkaan onnistu nostamaan kunnollista jännitettä tarinaan, vaan kuvaa enemmänkin vain kuinka kirveet ja haulikot heiluu tiuhaan tahtiin. Tarinan hahmot kuten pääkaksikko jäävät myös kovin etääksi ja tämän vuoksi heidän kohtalostaan ei paljoa jaksa jännittää. Puolestaan tuo hieman ilkeämpi porukka onnistuu herättämään jopa pientä camp-henkeä riehuilussaan ja teemoissaan, että miksi tekevät tälläistä.
Kokonaisuutena Timber Falls ei ole täysin onneton kauhuelokuva, mutta ei misään vaiheessa keskinkertaista parempaa kertakäyttö horrori-viihdettä tarjoileva pätkä.
