Suomenkielisen videojulkaisun päällä komeilee osuvasti: Pimeä tähti… Tässä on niin pimeä elokuva, että hämärämpää tuskin löytyy edes Kuun pimeältä puolelta saati sitten vihoviimeisen perämetsän kansanopiston elokuvalinjan huurupäiden tuotannoista. Kunnioitettava saavutus.
Leffa kertoo avaruusalus Dark Starista ja sen miehistöstä. Miesten tehtävä on monimutkainen: pommittaa viholliset pois päiviltä. Jätkät ovat oleilleet avaruudessa jo pitemmän aikaa. Karvoitus rehottaa, yksi miehistä on sulkeutunut omiin oloihinsa, komento on syväjäädytetty tapaturmaisesti menehtyneen (?!) komentajan (Sanders) ohella ja aluskaan ei enää ole parhaimmillaan. Mutta näistä asioista huolimatta Doolittle (Narelle), Boiler (Kuniholm) ja Pinback (O’Bannon) jatkavat avaruusmatkaansa. Kolmikosta mukavin on Pinback, joka on hyvää pataa myös oudon tähtientuijottelija -Talbyn (Pachich) kanssa. Pinbackilla on lisäksi lemmikki, ehta ulkoavaruuden örkki ja kaikkien tuhmien rantapallojen isoäiti (vapise alien-mamma!). Moista elukkaa hyysäävä miehistö voi olla vain onnekas…
Pimeä tähti oli John Carpenterin esikoiselokuva. Mies tuotti ja ohjasi koko hoidon sekä sävelsi siihen myös musiikin (tapansa mukaan). Käsikirjoituksen hän laati yhdessä Pinbackiä esittäneen Dan ”Alienin käsikirjoittaja” O’Bannonin kanssa. Ja jotta kulut olisivat olleet minimaaliset, O’Bannon myös editoi, lavasti ja teki osittain tehosteetkin tähän elokuvaan.
Produktio oli aluksi vain opiskelijatyö, joka vähitellen paisui koko illan elokuvaksi. Kubrickin Avaruusseikkailun huumassa tehtyä filkkaa ei ehkä alussa tarkoitettu komediaksi, mutta sellainen siitä silti tuli. Kökköä näyttelemistä, hulvattoman avuttomia tehosteita ja kammottavan kolhot kulissit. Ehdotonta kulttikamaa, josta riemu irtoaa yhtä varmasti kuin surfilaudan muotoinen kappale avaruusaluksesta.
