Vietettyään aikaa poissa Superman (Routh) palaa takaisin maahan ja huomaa maailman olevan hieman erilainen. Jotain samaa kuitenkin on siinä että arkkikelmi Lex Luthor (Spacey) punoo taas juonia maakauppoihin liittyen. Luthorin juoneen liittyvä koe aiheuttaa sivuvaikutuksia ja Superman paljastaa itsensä estäen avaruussukkulan laukaisua muuttumasta katastrofiksi ja tekee läsnäolonsa tuntuvaksi, mutta Luthoria se ei estä toteuttamasta juontaan ja vaikka Superman estääkin sen pahimmat vaikutukset on se raskas koettelemus.
Pitkän ajan jälkeen tehty Superman Returns ei ole mitenkään huono, mutta ei myöskään mestariteos. Bryan Singerin ohjaus ei ole mitenkään huonoa ja Kevin Spacey on varma ja turvallinen valinta Lex Luthorin rooliin eikä Brandon Routhkaan ole niin huono valinta nimiroolin viittaa kantamaan ja ehdottomasti parantunut tehostetekniikka ei myöskään ole haitaksi kerronnan kannalta ja John Williamsin musiikki on yhä tehokasta.
Ongelmaksi muodostuu käsikirjoitus. Juoni hyppii, haahuilee ja yrittää luoda koherenttia kokonaisuutta messiaanisen vakavuuden ja hienoisen komedian välillä, mutta ei oikein pysty siihen. Sama pätee itse nimihenkilön käsittelyyn. Ei tiedä onko tarkoitus kuvata ihmeteot raskaina ponnistuksina vai jumalaisen helppoina ihmeinä joiden tekeminen on pelkkää PR-toimintaa ja koska molempia tyylejä näytetään tulee väistämätön hämmennys tilanteesta. Onneksi Bryan Singer osaa osoittaa kunnioitusta lähdemateriaalille ja luo siten selkeän visuaalisen sillan aikaisempiin Superman-elokuviin.
Näyttelijäkaarti on toimiva, joskin käsikirjoitus tekee sen vaikeaksi. Spaceyn työ on laadukasta, joskin modenissa Lexissä ei ole itsetyytyväistä huumoria mikä vähentää hahmon kiinnostavuutta ja Brandon Routh on varsin näkymätön molemmissa rooleissaan, mikä erityisen Clark Kentissä on tärkeää. Kate Bosworth Loisina taas on selkeä virhevalinta ja tämän pojan (Leabu) todellisen isän paljastaminen epäsuorasti on suorastaan pyhänhäväistys lähdemateriaalia kohtaan.
Kokonaisuus ei ole epäonnistunut, mutta se ei myöskään onnistu kunnolla jättäen puolittaisen, happaman jälkimaun mitä muutamat kauniit kuvat ja kohtaukset muuta paremmaksi. Liikaa päämäärätöntä haparointia tarinassa ja se sattuu.
Better luck next time, Superman.
