Gangstereita ei ole pelkästään Yhdysvalloissa ja Italiassa ja ne eivät ole pelkästään etnisiä: suurin osa on paikallisia konnia ja Iso-Britannian tunnetuin gangsteri oli kaksipäinen: Kray-kaksoset ja kuten virkakumppaneilla heidän uransa koostui väkivallasta ja päättyi vankilaan. Sitä ennen he jättivät melko ison jäljen muistiin.
Ronald (Gary Kemp) ja Reginald (Martin Kemp) ovat Kray-kaksoset. East End ei kovinkaan hienostunut ilmapiiri ole ja köyhistä oloista kotoisin oleva veljesduo ei myöskään omaa hyvää asennetta auktoriteettia kohtaan. Ilkeä duo kasvaa isommaksi ja biljardisalin kautta alkaa rikollinen ura ja koko ajan on duo innokas käyttämään nyrkkejä, teräaseita tai pyssyjä. Se mikä kuitenkin inhimillistää raa’an duon on heidän pyyteetön rakkautensa äitimuoria (Billie Whitelaw) kohtaan ja tämä voimakas matriarkka ei kuitenkaan pysty ohjaamaan poikiaan rehelliseen uraan.
Ohjauksesta vastaava Peter Medak osuu casting-napakymppiin, sillä identtisiä kaksosia näyttelee ihan oikea veljespari. Gary Kemp tuo Ronnie Krayhyn ilkeän luonteen ja ennalta-arvaamatonta raakuutta ja tämän biseksuaalisuus tuodaan myös esille. Martin Kemp duon hillittynä, naimisiin päätyvänä osapuolena pysyy ehkä hillitympänä, mutta sama East Endistä möyrineen kelmin raivokkuus on hänessä vain paremmin aisoissa. Harmillisesti elokuvan rytmitys on melkoisen laahaava ja veljesten raakaa uraa kuvataan harmillisen vähän. Tästä elämänkerran ja gangsterileffan arpisesta risteytyksestä pitää kylläkin syyttää käsikirjoittaja Philip Ridleytä, sillä tarinassa on hyvä lähtökohta ja näppäriä gangsterislangin heittäjiä. Näihin kuuluu myös kilpailevaan koplaan kuuluva George Cornell (Steven Berkoff) joka vihaa Kray-kaksosia kuin myrkkyä.
Pääroolien kaksikko on yllättävän tehokas, Billie Whitelaw on todellinen kivijalka kokonaisuudelle ja Steven Berkoff näyttää suunnattomasti nauttivan sivuroolistaan gangsterina joka jauhaa törkyjuttua isolla tahdilla ja lontoolaisella konnaslangilla. Hyvien näyttelijöiden riesana on se että tarina tuntuu laahavan jalkojaan, empii rankasti päämääränsä suhteen ja on muutenkin pettymys. Tämä on luonnollisesti vielä isompi kiusa koska lähtökohdassa on ytyä, näyttelijöillä karsismaa ja miljöökin tuntuu oikealta.
Jättää harmillisesti tyhjän jälkimaun ja pinnallisen vaikutelman gangsteriveljeksistä joiden uran raakuus vetää kevyesti vertoja jenkkikonnien kolttosiin.
