Jälleen yksi uskonnollinen elokuva. Jälleen yksi Jeesus- elokuva. Viimeksi tämä väittelyiden välissä olemassaolostaan ollut mies nähtiin Jim Caviezelin tulkitsemana vuoden 2004 Passion Of The Christ- elokuvassa. Miehen ura lähti jyrkästi alamäkeen, mikä on itselleni edelleen päätä raapiva kummastus. Kaverin roolityö kun oli niin sydämellä tehty, niin luulisi, että voisi vähän tulla vastaan.
Mutta nyt vähän aikaa sitten luodun The Bible- sarjasta ollaan muokattu pari tuntinen leffa Jeesuksen elämästä ja opetuksista — syntymästä aina kuolemaan ja ylösnousemukseen saakka. Ehkä tässä vaiheessa alkaa muutama, ellei jopa monikin miettimään “Miksi minä katsoisin tämän. Stoori tuli tutuksi jo ala-asteella. Pistäisikö sitä nyt kiihko uskojakaan tähän fyffeään”?
Vaikka Jeesuksen tarina on käyty läpi vuosien saatossa jo tylsistymiseen saakka läpi, niin on silti kilttiä luoda vähän lempeämpi versio Kristuksesta, kuin mitä Mel Gibsonin parituntinen “muinaisväkivaltaporno” meidän silmien eteen kantoikaan.
Näin ihmisenä, joka ei usko kyseisen herran olemassaoloon muiden Jumal-olentojen ohella tms, on kuitenkin elokuva tehty sydämellä, vaikka jokin tuntuu vähän puuttuvankin palapelistä. Ihan mukavaa katseltavaa uskovaisille, kuin myös niille, jotka eivät oksentele tai naura tälläistan aiheiden kustannuksella.
Ja sanottakoon omasta puolesta se, että jos joku Jumalainen herra loistaa olemassaolollaan ja hellii korviani jälleen, on se aina niin mestarillinen ja kiitetty Hans Zimmer musiikkinsa kanssa.
