Nainen siivoaa tyhjää käytävää, mahdollisesti sairaalassa. Mies ajaa taksia ja joutuu kuuntelemaan sekopäisiä asiakkaitaan. Nainen on töissä kassaneitinä lähikaupassa, jossa on vilinä ja melske. Kukaan heistä ei hymyile. He kuuluvat selkeästi köyhään työväenluokkaan, eikä heidän elämänsä luultavasti mene kovinkaan hyvin. Jo tämä elokuvan iskevä alkukohtaus imaisee mukaansa. Ei epäilystäkään, kyseessä on tuttua (mutta ei suinkaan turvallista) Mike Leighia. Brittiläinen Mike Leigh tulkkaa elokuvassaan Kaikki tai ei mitään taas kerran osuvalla tavalla maansa työväenluokan tuntoja.
Lupaavan alun jälkeen Leigh tutustuttaa katsojansa lontoolaiseen työläiskortteliin, joka on yksi elokuvan tärkeimmistä tapahtumapaikoista. Siellä asuu ihmisiä, jotka ovat tehneet huonoja valintoja tai muuten vaan Luoja on suonut heille huonot kortit. Jotkut ovat surkeudessaan jo luovuttaneet ja tarttuneet pulloon. Jotkut jaksavat kuitenkin yrittää ja etsiä elämästä positiivisia puolia. Lähipiirin nuoriso tulee näillä näkymin tulevaisuudessa elämään sitä samaa harmaata ja suhteellisen köyhää elämää kuin vanhempansakin. Leigh on kuvannut näitä tunnelmia ennenkin ja siitä johtuen kerronta tunnelman luomisineen tuntuu varsin ammattimaiselta työltä. Tunnelma siis vakuuttaa.
Pääosaan pääsee vähitellen Bassettin perhe. Kiltti Phil-isä (Leighin vakionaama Timothy Spall) ajaa työkseen taksia ja siitä saatavat tulot vaihtelevat aika rajusti. Kassaneitinä työskentelevä äiti Penny (Lesley Manville) on selvästi tyytymätön työhönsä ja totaalisesti väsähtänyt elämäänsä. Heidän välisestä liitosta on rakkaus kadonnut ja siitä on muuttunut rutiinia. Lapset ovat kasvaneet jo aikuisen ikään, mutta viettävät yhä aikaansa kotosalla. Molemmille on kertynyt ylipainoa. Poika tuhlaa merkityksetöntä elämäänsä kotosalla hermot kireinä, mutta tytär on saanut onneksi työtä paikallisesta vanhainkodista, jossa hän kohtaa jo parhaat päivänsä nähneitä vanhuksia.
Alkuun elämänmakuinen tunnelma luodaan seuraamalla monen lähipiirissä asuvan henkilön elämää, mutta loppupuolella keskitytään kuvaamaan Bassettin perheen välien selvittelyä vakavan käänteen jälkeen. Alun surumielisen rauhaisa tepastelu muuttuu intensiiviseksi perhekuvaukseksi. Aitoutta peliin tuovat hyvät näyttelijät. Timothy Spallin ja Lesley Mannin vakuuttavat roolisuoritukset ovat hyvin riipaisevaa katseltavaa, varsinkin loppupuolella nähtävä Spallin tilitys perhe-elämästään on jotain uskomattoman hienoa näyttelijätyötä.
Kaikki tai ei mitään -filmi käsittelee synkkiä aiheita eikä tunnelmaa ollenkaan kevennä ankea tapahtumaympäristö. Katsoessa on haikea olo, sillä hahmoihin samaistuu helposti. Oli sitten tavallinen duunari tai rikas bisnesmies, niin leffan sanoma tavoittaa. Leigh ei onneksi yleensä unohda huumoria kaiken synkkyydenkään keskellä. Toisista välittäminen ja toivo paremmasta huomisesta välittyvät tästä elokuvasta katsomon puolelle, mikä johtaa siihen, ettei katsojalla ole ollenkaan paha mieli. Pää on joka tapauksessa kysymyksiä täynnä, kun lopputekstit alkavat.
