Vuonna 1975 ryhmä teinityttöjä mm. silloin tuntemattomat tulevaisuuden rock-tähdet Joan Jett ja Lita Ford perustivat ensimmäisen hard rock-bändin jonka kaikki jäsenet olivat tyttöjä, The Runawaysin. Bändi ei saavuttanut kotimaassaan USA:ssa suurta suosiota mutta Japanissa he olivat sensaatio. Kuten tiedetään Runawaysin hajottua Lita Ford ja varsinkin Joan Jett onnistuivat luomaan menestyksekkään soolouran.
Edgeplayn on ohjannut Victory Tischler-Blue(Vicki Blue), yksi bändin monista basisteista. Dokumentissa haastatellaan mm. bändin manageria Kim Fowleyta sekä biisintekijää Kari Kromea. Runawaysin jäsenistä äänessä ovat Lita Ford, Cherie Currie, Sandy West, Jackie Fox sekä ohjaaja itse. Hänestä tuli basisti Foxin erottua bändiistä kesken Japanin kiertueen. Mukana ovat myös Currien ja Westin äidit sekä Suzi Quatro.
Bändin menestynein jäsen Joan Jett ei kuitenkaan halunnut olla tämän dokumentin kanssa missään tekemisissä ja se tehtiin ilman hänen suostumustaan. Näin ollen tekijänoikeudellisista syistä ei ohjelmassa kuulla Runawaysin musiikkia juuri lainkaan.(Ainoastaan coverbiisit Rock n’ roll ja Wild thing kuullaan). Bändin lähes kaikki biisit kun ovat Jettin tekemiä tai osittain tekemiä. Juuri Joan Jettin poissaolo ja bändin musiikin puuttuminen ovatkin tämän dokumentin suurin ongelma.
Edgeplay on kokonaisuudessaan hieman hämmentävä kokemus. Bändin jäsenet kertovat mielestäni ehkä hieman turhankin avoimesti kaikista ns. ikävistä asioista kuten esim. huumeiden käytöstään ja siitä kuinka managerit käyttivät häikäilemättömästi hyväkseen nuoria lahjakkaita tyttöjä. Varsinkin Kim Fowley näyttää kohdelleen tyttöjä varsin törkeästi. Itse musiikista ei puhuta juuri ollenkaan tai ei ainakaan mielestäni tarpeeksi. Olisi ollut mukava kuulla myös bändin hyvistä hetkistä koska niitäkin varmasti oli. Erikoista on sekin ettei bändin ensimmäistä basistia Michael Steeleä mainita lainkaan. Erityisen haikeaksi katsojan kuitenkin vetää rumpali Sandy Westin kommentit aivan filmin lopussa. Ilmeisesti hän oli bändin jäsenistä ainoa joka olisi halunnut Runawaysin tekevän comebackin. Nythän se on jo liian myöhäistä, West kuoli syöpään syksyllä 2006.
Monelle itseni kaltaiselle Runaways/Joan Jett-fanille Edgeplay lienee pienoinen pettymys. Bändin jäsenten haastattelut ovat toki kiinnostavaa katsottavaa vaikka jotain olennaista jääkin selvästi puuttumaan. Katsojat joille Runaways on täysin tuntematon eivät varmasti tämän dokumentin perusteella saa bändin musiikillisista kyvyistä juuri minkäänlaista kuvaa. Ja se on harmi koska Runaways on Banglesin ohella yksi parhaista naisrockbändeistä ja vieläkin aivan törkeän aliarvostettu. Nämä tytöt maksoivat kovan hinnan siitä että olivat “lajinsa” ensimmäisiä ja eräänlaisia tienraivaajia tuleville naismuusikoille ja bändeille.
Bändin faneille ja varsinkin Lita Fordin ihailijoille Edgeplay on kuitenkin katsomisen arvoinen vaikka jättääkin hieman haikean olon. Kaikille muille suosittelen ensin tutustumista bändin musiikkiin, YuoTubesta löytyy varsin mainioita livepätkiä mm. Japanin kiertueelta.
nimimerkki: Michelle78
