Punainen virta on ehdottomasti hieno western ja erittäin hawksmainen. Se ei ole yhtä “puhdas” kuin monet muut westernit, mutta se on upea teos. Ehkä sillä ei ole Fordin maisemia, mutta se on väkevä.
Matkalla länteen, Tom Dunson (John Wayne) jättää ystävänsä Grootin (Walter Brennan) kanssa vankkurikaravaanin ja rakkaansa, mutta pian hänelle selviää, että intiaanit hyökkäsivät vankkurien kimppuun. Kun hän palaa paikalle, ei ole muita eloonjääneitä kuin pieni poika, Matt Garth vasikan kanssa. Kuluu vuosia ja Tom on perustanut suuren karjatilan, jota hoitaa Grootin ja ottopoikansa Mattin (Montgomery Clift) kanssa. Pohjoisessa tarvitaan pihvikarjaa ja he lähtevät ajamaan laumaa sinne. Kumminkin matkalla Tom turvautuu koviin otteisiin ja erimielisyydet kasvavat hänen ja Mattin välillä. Matt nousee Tomia vastaan ja ottaa tältä karjan, jota lähtee itse kuljettamaan. Kumminkaan Tom ei suostu jättämään asiaa siihen ja lähtee Mattin perään palkkaamiensa kovien miehien kanssa. Matkalla määränpäähän Matt tapaa naisen nimeltä Tess (Joanne Dru) ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Lopussa tulee olemaan välien selvittely Tomin ja Mattin välillä.
John Wayne esitti aina (tai ainakin melkein aina) suoraselkäisiä, rehellisiä miehiä, mutta tässä Tomin oikeudentunto hämärtyy. Se tuo lisää draaman merkkejä tähän westerniin. Kerrotaan, että Punaisen virran nähtyään John Ford on todennut: “En tiennytkään, että hän osaa näytellä”. Ja John Wayne osaa näytellä. Hän on täydellinen rooliin ja on todellakin uskottava. Muutkaan näyttelijät eivät jää pahemmin varjoon, sillä Montgomery Clift ja Walter Brennan ovat erinomaisia, mutta John Wayne on mahtava. Elokuva sisältää Hawksille tunnettuja piirteitä kuten vahvan naisen, jota esittää Joanne Dru. Punainen virta on hieno western, joka on ansainnut klassikon tittelin. Olihan tämäkin ehdolla kahdelle Oscarille, käsikirjoituksesta ja editoinnista, mutta ei voittanut. Jos pitää westerneistä tai John Waynesta niin tämä täytyy nähdä.
nimimerkki: LeffaPopcorn
