John Woo ja Chow Yun-Fat ovat lähes täydellinen yhdistelmä. Woo on toimintaohjaajana ehkäpä maailman lahjakkain ja Chow Yun-Fat taas maailman karismaattisin näyttelijä. Yhdessä nämä miehet ovat tehtailleet monta kertakaikkisen loistavaa toimintarymistelyä Kiinan alamaailmasta. Nyt kuitenkin mennään kunnolla metsään toimintakomediassa Once a Thief – Kerran varas, aina varas.
Juoni kertoo kolmesta orvosta lapsesta. Joe (Chow Yun-Fat), Jim (Leslie Cheung), sekä Cherie (Cherie Cheung) ovat pitäneet yhtä jo pienestä pitäen. Ravintonsa he hankkivat ryöstämällä, ja eivät ne vanhat tavat ole nytkään mihinkään hävinneet sillä he ovat maailman johtavia taidevarkaita. Eräs ranskalaismiljonääri palkkaa heidät varastamaan arvokkaan taulun ansoja täynnä olevasta kartanosta, mutta keikka ei suju ongelmitta ja ranskalaismies pettää kolmikon, minkä seurauksena Joen jalat halvaantuvat. Siinä sitä sitten ollaan ongelmissa ja ainoa keino selviytyä on pitää yhtä.
John Woo on toimintaohjaaja. Sen takia hänen ei olisi koskaan pitänyt yrittää tehdä komediaa, sillä elokuvan huumori on aivan hirveää. Huumori ei naurata vaan pikemminkin itkettää, ja sitä on paljon. Muutenkin Woo tuntuu tehneen elokuvan sormi jossain minne aurinko ei paista, sillä kaikki se magia ja vetovoima, mitä hänen elokuvissaan on tottunut näkemään, loistaa poissaolollaan. Edes kyyhkysiä ei nähdä. Onkin vaikea käsittää miksi Once a Thief on saanut jopa kansainvälistä huomiota, ja onpa Woo ohjannut siitä Amerikassa TV-elokuvankin, jota seurasi 22-osainen TV-sarja. Uusioversiota en ole nähnyt, mutta Woon jenkkileffat tuntien kyseessä on mitä luultavimmin tätäkin huonompi tekele.
Näyttelijät vetävät roolinsa välillä niin yli, että tekee mieli painaa kaukosäätimen virtanappia. Myös suosikkinäyttelijäni Chow Yun-Fat sortuu sellaiseen ylinäyttelemiseen, että minua oikein hävettää hänen puolestaan. Chown karismastakin on elokuvassa vain murto-osa. Leslie Cheung kuitenkin vetää roolinsa kunnialla läpi, mistä pisteet hänelle. Silloin kun näyttelijät eivät yritä olla hauskoja, tuntuu siltä kuin katsoisi aivan eri elokuvaa, sillä vakavat kohtaukset ovat jo sellaista elokuvaa mitä Woolta voisikin odottaa. Valitettavasti pätkä on huumoripainotteinen, eikä vakavia kohtauksia todellakaan ole paljoa.
Ammuskelukohtaukset taas ovat Woota itseään. Elokuvan puolivälissä käytävä ammuskelukohtaus jota seuraa takaa-ajo on henkeäsalpaava, mutta se jääkin elokuvan ainoaksi todella hienoksi kohtaukseksi, sillä leffassa ei toimintakohtauksia nähdä melkein ollenkaan. Lopputaistelussa tuliaseilla riehuminen toimii hyvin, mutta mukana on myös hyvin Jackie Chanin elokuvien tyyppistä pelleilyä, mikä ei sovi ollenkaan Chow Yun-Fatin ja John Woon yhteistyöhön.
Once a Thief oli erittäin suuri pettymys. Kiinalainen huumori on taiteenlajina niitä kamalimpia, eikä elokuva miellytä lähes ollenkaan. John Woon olisi pitänyt pysytellä niissä heroic bloodshed -leffoissaan ja jättää tällaiset tekemättä, sillä tätä ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Yksi lisäpiste tulee Leslie Cheungin roolisuorituksesta, keskivaiheen ammuskelukohtauksesta, sekä sen jälkeen seuraavasta hieman vakavammasta pätkästä. Muuten leffa on kyllä vastenmielinen ja jättää todella pahan maun suuhun sekä John Woon että Chown Yun-Fatin diggareille.
nimimerkki: Nosoki
