Spaghetti westerneistä puhuttaessa kaikkein tunnetuimmaksi henkilöhahmoksi lie noussut Sergio Leone Dollari-trilogiallaan sekä mainiolla Huuliharppukostajallaan. Tämän valtavan mammutin taakse on sitten kerääntynyt iso liuta toinen toistaan tuntemattomampia ohjaajia, yhtenä heistä Romolo Guerrieri. Nimi ei sanone jurri mitään ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin Guererri ei ole varsinainen spaghettiohjaaja, sillä herran repertuaarista löytyy elokuvaa aina komediasta krimiin.
Johnny Yuma on elokuva rakkaudesta. Kärkevästi sanottuna näin, hyvin dramaattisesta rakkaudesta tosin. Rakkaus ei suinkaan ole ihmiseen vaan rahaan suuntautuvaa. Elokuvan alussa Samantha Felton tapattaa veljensä avustuksella aviomiehensä päästäkseen käsiksi tämän omaisuuteen. Käy ilmi, että mies on testamentannut omaisuutensa kokonaan veljenpojalleen Johnny Yumalle, jonka tottahan toki Samantha tahtoo myös likvidoida, niin rahanahne tämä on. Avukseen hän pestaa entisen rakastajansa, Linus Jerome Carradinen. Parilla on vain ongelma, Yuma on saapunut kaupunkiin ja paljastuu melkoiseksi pyssysankariksi. Lisäksi Felonille ilmenee toinenkin ongelma, Yuman ja Carradinen välille kehittyy molemminpuolinen kunnioitus.
Elokuvan henkilöhahmot on onnistuttu rakentamaan hienosti, sillä jokainen vähänkään tärkeämpi paljastuu oikeasti mielenkiintoiseksi. Erityismaininta tulee Samantha Felton, joka tappaa jopa isänsä saadakseen rahaa. Samanthan vahvuus on tämän näyttelijä, Rosalba Neri, joka onnistuu tuomaan esiin Samanthan tunnetilat hyvin mielekkäällä tavalla. Muut näyttelijät niin ikään ovat hyviä, vaikkei itse Johnny Yumaa näyttelevä Mark Damon teekään mitään kovin perustasosta poikkeavaa roolia on tämä ennen kaikkea uskottava, samalle tasolle päätyy myös Lawrence Dobkin.
Ohjaajana Guerrieri käyttää hyvin hyväkseen peilejä sekä jonkinasteista sekaisuutta. Loppukohtauksessa käytetyn Pedron linnakkeen labyrinttimaisuus tuo oivan fiilislisän muuten aika tavanomaiseen nikkelimyrskytykseen, tämän huomaa erityisesti siitä syystä, että tilan kaoottisuus on läsnä vaikka kyseinen mittelö käydään ulkotiloissa. Guererrin ensimmäiseksi elokuvakseen ohjasi [movie]Beauty on the Beach[/movie]in (Bellezze sulla spiaggia), joka on IMDb:n mukaan komedia. Tästä varmaan johtuu lähitaistelukohtausten koomisuus, mikä ei ainakaan tällaisen slapstickin karsastajalle tuo kuin harmaita hiuksia. Pakko kuitenkin on hehkuttaa vielä elokuvan loppuratkaisua, joka oli lajityypilleen erinomainen.
Spaghetti westerneihin hyvin voimakkaana osana liitetään yleensä sekä miljöö että musiikki. Ensimmäistä on osattu hyödyntää elokuvassa hyvin. Kaiken lisäksi Espanjassa kuvattu maasto on kaunista katseltavaa. Musiikki puolestaan on toimiva, vaikkei nyt päästä millekään Morriconen mestariteosten tasolle. Elokuvan teema alussa on englanniksi laulettu, en tiedä sitten mahtaako säveltäjä Nora Orlandi alun perin tarkoittanut sen lauletuksi.
Loppujen lopuksi on sanottava, että Johnny Yuma on hyvä, muttei mikään maailmaa kauheasti järisyttävä teos. Elokuvassa toimii kaikki ja lisäsäväyksen tuo Rosalba Nerin upea näyttelytyö. Jokaisen, joka jotain kautta elokuvan saa käsiinsä (mikä rajaa ison liudan ihmisiä, joita ei sinänsä kiinnosta westernit, pois), tulisi katsoa se.
