Vuosaaren lähiögangsterit! Suomipoika on nykyään eri meinigeissä sitten Tauno palon Rosvo Roope -aikojen. Vedetään viinaa , katsotaan pornoa, poltellaan mentholia ja muita yrttejä. Tarina sinänsä on se sama. Sekoillaan ja örvelletään. Tapetaan ja juodutaan linnaan. Yritetään aloittaa kunnon elämä. Saarelan ohjaamat leffat (Lunastus, Rukajärven tie) muodostavat selvästi yhteyden toisiinsa. Tämä on jatkumon kolmas osa sijoitettuna nykypäivään. Eli kyse on yhden miehen selviytymistarina. Uskonnollisilta vivahteilta ei vältytä nytkään.
Leffa on kuvattu valitettavsti ns. amerikan meiningillä joka tuntuu osittain vähän vieraalta valinnalta. On hidastusta ja rytkettä. Saarela on rohkeati lähtenyt valitsemaan musapuolella suomalaisia nousevia juttuja. Välillä homma toimii oikeinkin hyvin. Mutta kun on katsonut amerikan poikien vastaavia kohtausrakennelmia niin Saarela ei pärjää. Action -kohtauksista sama särmä ja tiukkuus puuttuu.
Se missä Saarela on helvetin hyvä on ihmishahmojen ohjaaminen. Parhaat huiput elokuvaa saavuttaakin juuri ihmisten välisissä kohtauksissa. Valitettavasti ihmishahmoihin ei aluksi meinaa millään päästä sisälle. Osatekijänä varmasti mielestäni hiukan yli vedetty puvustus. Joka hemmo näyttää taas niin amerikan gangsterilta suoraan gethosta, että hahmot hukkuu noihin eriskummallisiin aurinkolaseihinsa. Hienoja hetkiä elokuvassa kuitenkin on. Läppä kuitenkin välillä lentää ihan mallikkaasti ja vastapainona saadaankin painavampaa tavaraa. Erittäin loistavana kohtauksena kerrottakoon kun pääosan hahmo Ali yrittää kertoa äidillensä olevansa muuttunut mies. Toinen hieno pätkä on lopun linnanmäellä kuvattu kohtaus. Niissä saavutetaan sitä oikeaa tunnelmaa.
Jorma Tommila Alina on yksinkertaisesti loistava. Velipoikaa esittävä Eronen vetää ehkä hiukan yli ja Isoklyyvari Ilkka “Pertsan veli” Koivula uusii roolinsa pääkonnana elokuvasta Sairaan kaunis maailma. On kuitenkin hienoa että tällaisia leffoja tehdään ja toivottavasti tullaan tekemään..siitä puolikas laukaus.
