Derrick Vann (Jackson) on poliisi, joka tutkii asevarkautta ja partnerinsa kuolemaa. Juttuun on sekaantunut vielä vahingossa puhelias hammashoitovälinekauppias Andy Fiddler (Levy). Vann pitää Fiddleriä mukanaan, sillä ainoastaan hän voi auttaa Vannia.
Tämä on niitä elokuvia, että tulee mietittyä, onkohan tämä tullut nähtyä. The Man ei nimittäin omaa oikeastaan mitään omia ideoita. Tässä kyllä nähdään suurin piirtein kaikki tämän lajityypin kikat. On kuollut partneri, mielellään yksin toimiva kyttä ja partneri, joka käy päähenkilön ja myös katsojan hermoille. Ja perinteiseen tapaan tämä partneri tietenkin arvostelee toisen toimintatapoja. Yritetään sekaan vielä sotkea korruptoituneita poliiseja ja ikäviä rikollisia, tönkköhuumoria unohtamatta. Muutenkin ennalta-arvattavia juonenkäänteitä riittää. Juuri tutunoloisuuden takia ei tästä edes irtoa jännitystä.
Tämä elokuva kuvittelee olevansa toimintakomedia. Mutta The Manista puuttuu komediapuoli melkein kokonaan. Pari juttua sai kyllä hymähtämään, mutta ei sen enempää. Huumori on todella väkinäistä ja onpa mukaan vielä täytynyt väkisin änkeä parit pakolliset pierut. Ja toimintapuoli… Enpä muista nähneeni näin onnettomasti toteutettua toimintaa. Oikeastaan toimintakohtauksia on vain pari, ja nekin todella hätäisesti sutattuja. Toimintakohtaukset ovat jopa tökerömpiä kuin Steven Seagalin elokuvissa.
Samuel L. Jackson on sentään oma vanha itsensä ja estääkin elokuvaa uppoamasta täyteen surkeuteen. Mutta ei Jackson vielä tästä hyvää tee. Sen sijaan partneria näyttelevä Eugene Levy on suorastaan ärsyttävä tapaus. Tämä mies osaa kyllä olla todella rasittava. Ja hahmo tekee hommasta vieläkin ärsyttävämmän. Miksi jokaisella partnerilla on oltava joku puheripuli? Tämä mies ei todellakaan pysy hetkeäkään hiljaa. Enkä muutenkaan ole vakuuttunut Levyn näyttelijätaidoista.
Osaa siis olla tämä melkoista jööttiä, vaikkei nyt ihan pahimmasta päästä olla. Tämän nyt kykenee katsomaan Samuel L. Jacksonin takia, mutta ei muuten.
