Jerusalema on perinteinen yhdistelmä gangsterifilmiä ja slummikuvausta, mutta erikoiseksi sen tekee sijoittuminen Etelä-Afrikkaan Johannesburgiin. Apartheid-hallinnon jättämät arvet näkyvät vieläkin kaltoinkohdellussa maassa ja kansassa, mikä luo mielenkiintoisen tapahtumaympäristön gangsteroinnille.
Filmin alussa kuvataan kahta nuorta poikaa Lucky Kunenea (Jafta Mamabolo) ja Zakes Mboleloa (Motlatsi Mahloko), joita nuoret näyttelijät esittävät varsin luonnollisesti. Lucky on pääsemässä kunnioitettuun yliopistoon opiskelemaan, mutta ilman stipendiä, minkä vuoksi hänellä ei ole siihen varaa. Fiksun pojan täytyisi elättää perhettään, jota johtaa viisas ja harras uskovainen äiti. Lucky ja Zakes rupeavat tekemään isommalle rikolliskiholle pieniä keikkoja, jotka laajentuvat suuremmiksi kokemuksen myötä. Rahaa tulee ja Luckyn elämä näyttää jollain tapaa ainakin valoisalta. Kuitenkaan hän ei ole mikään tyhmä tai julma lapsi, vaan Al Caponea ja Karl Marxia ihaileva nuori mies joutuu kamppailemaan valintojensa kanssa. Kunniallinen elämä niukalla rahalla vai hämärähommien jatkaminen varman rahan toivossa?
Leffan alkupuolisko on jotenkin varsin elämäniloinen ja mukaansa tempaava. Apartheid-hallinnon kaatumisen juhliminen tuo vapauden olotilan katsojallekin. Iloinen afrikkalainen musiikki pauhaa taustalla ja poikien rikollisuran alkutempauksissa on pientä huumoriakin mukana. Slummielämän kuvaus on kaunistelematonta ja realistista. Varsin vetävä alku vaikuttaa varsin lupaavalta ja loppupuolelta odottaa paljonkin.
Niin kuin monissa muissakin mafia- ja rikolliselämän kuvauksissa, kuten Once Upon a Time in America, lapsuusmuistelut ovat mielenkiintoisempia kuin itse aikuisiän ryöstelyt. Kymmenen vuotta myöhemmin pojista on kasvanut nuoria miehiä, jotka ajavat taksia Johannesburgin kaduilla. Eräänä päivänä Lucky (aikuisena vakuuttava Rapulana Seiphemo) saa hyvän bisnesidean ja alkaa toteuttaa sitä. Hän alkaa putsata huonomaineisen Hillbrown-asuinalueen pahoista asioista ja sitten saada taloja itselleen. Hän tarkoittaa hyvää, mutta vierailee vähän lain toisellakin puolella tehden itsestään Robin Hood -tyylisen sankarin. Hiljalleen hän alkaa luoda unelmaansa, joka ei käy ihan helposti. Varsinkin kun valkoinen kyttä Swart (sopivan viileä Robert Hobbs) on hänen kintereillään.
City of Godiin tätä on helppo verrata, kuten nykyisin kaikkia eksoottisten maiden slummielämään sijoittuvia rikoskuvauksia. Varsinkin lapsuusajan muisteluissa on paljon samaa armottomuutta ja katuelämän kuvausta kuin amerikkalaisissa mustan elokuvan klassikoissa Boyz N the Hood ja Menace II Society. Lisäksi kerronnassa on Scorsesemaista vimmaa ja räjähdysvoimaa. Loppupuoli kulkee liikaa perinteisiä ratoja, että hieman on tylsä olo. Laadukkaasti ohjattu ja näytelty teos on kuitenkin kyseessä, varsinkin visuaalisuus on upeata. Henkilödraamaakin olisi saanut olla enemmän, nyt filmi tuntuu liian tylyltä ja etäiseksi jättävältä.
Jerusalema on joka tapauksessa pätevä kuvaus Etelä-Afrikan hoodeista. Leffa kommentoi ja näyttää maan nykytilaa, mutta ei onneksi saarnaa. Ajattelemaan se kuitenkin saa, ainakin tämän katsojan.
