Vietnamin sota oli hirveä. Miehet tapettiin ja naiset raiskattiin. Vietnam on myös hyvä esimerkki ihmisten yleistämisestä. Sotilaat saivat kaikkea muuta kuin sankarin vastaanoton. Haukkuja, syrjintää ja en ihmettelisi vaikka henkiäkin olisi viety. Näin käy myös tälle fiktiiviselle soturille… nimeltä John Rambo.
Tämä yhden miehen sotajoukko saapuu pieneen kylään vain kuullakseen parhaan kaverinsa vaimolta tämän kuolemasta. No, Rambo päättää jäädä vähäksi aikaa kylään mutta piankos kylän sheriffi ja hänen nilkkimäinen, suorastaan vastenmielinen, apurinsa sulkevat hänet selliin. Ja vain sen vuoksi että Rambo kantoi veistä ja pyrki takaisin kylään. Poliisiasemalla häntä piinataan ja nuoremman mutta muita tinanappeja tuhat kertaa fiksumman poliisin sanat kaikuvat kuuroille korville. Hänestä miehen kiusaus ei vain tunnu oikealta. Rambo ei tällaista menoa sulata vaan pakenee läheiseen mettään. Pressu uudeksi vaateparreksi ja selviämistaistelu alkaa. Poliisipäällikkö kun on jo alkanut saada murhanhimoisia ajatuksia.
Kuten sanottu: Stallone skriivasi itse kässärin ja hyvää jälkeä tuli! En havainnut yhtään tylsää kohtaa vaan jokaikinen kohtaus on tehty suurella sydämmellä. Eikä ukko näyttelijänäkään jää Pekkaa pahemmaksi. Ilman Stallonea Rambo olisi jäänyt aika vaisuksi hahmoksi. Katsojan sympatiat loikkaavat heti Rambon puolelle. Mies tahtoisi vain olla rauhassa, eikä kukaan älyä että mitäs jos kannattaisi tosiaan vain antaa hänen elää rauhassa. Rambo onkin elokuvan kantava voima. Brian Dennehy hoitaa ok-roolin pollarina, joka uskoo ajavansa oikeaa asiaa ja niin katsojakin välillä uskoo. Pian hemmo kuitenkin osoittaa olevansa eräänlainen Vietnam-rasistin stereotypia ja muutenkin oikea öykkäri. Hän näyttää kokonaan unohtaneen että jokaisella on oikeutensa. Rambon oppi-isä Trautman muuttuu Crennan käsissä ainoaksi mieheksi, joka todella ymmärtää Ramboa ja sen ettei häntä ole helppo tappaa. Crenna todella osaa näytellä vaikkei rooli leffan muistettavin olekaan. Ohjaus pyörii hienosti. Rambon korvessa juoksentelua on ilo seurata ja jännitys pysyy yllä loppuun saakka. Ja lopussa odottaa se mahtava räiske ja jyminä! Erikoistehosteilla ei turhia mässäillä, vaan juuri tarpeeksi. Ennen loppua meno on melko rauhallista. Rambo voisikin olla yksi parhaista, ellei jopa paras toimintapätkä ikinä. Ei kai tämäkään kaikille sovi, mutta mikäpä sopisi?
