Henri Verdoux (Charles Chaplin) on tunnollinen pankkivirkailija, aviomies ja isä. Jäätyään ilman työtä hän laittaa tietonsa hyötykäyttöön ja alkaa lunastaa rikkaita naisia käteiseksi ja myös käyttää asianmukaisia menetelmiä työssään. Bisnes on ankaraa ja lukuisien morbidin koomisten kohtausten jälkeen Verdouxin tuottelias ura saa pisteen giljotiinissa johon hän ei joudu sinnikkään poliisityön jäljiltä, vaan puhtaan huonon sattuman ja oman fatalisminsa kautta.
Jätettyään kulkuri-hahmon historian hämärään legendaarinen brittikoomkko Charles Spencer Chaplin osti Orson Wellesiltä tarinaidean, sillä ei halunnut tulla kenenkään ohjaamaksi ja lopputulos on äärimmäisen kolkko komedia. Musiikista luonnollisesti vastaa itse Chaplin ja hyvin hän siinäkin toimittaa toimivaa materiaalia. Pääroolissan Chaplin on hillitty, joskin melkoisen hölmön oloinen ja vain muutamissa kohtauksissa pääsee maestro näyttämään draamallisia ohjaustaitojaan.
Sivurooleissa erityisesti Martha Ray hieman kahjona kohteena repii päätä ärsyttävine maneereineen ja hyeenamaisine nauruineen ja saa jopa järjestelmällisen ja hienovaraisen Verdouxin harkitsemaan karkeampia metodeja. Nappisuoritus siis ja esittää mainiosti Verdouxin työn epämiellyttävän puolen. Samoin Margaret Hoffman toimii tehokkaasti kohteena mistä Verdoux repii hyötyä.
Kokonaisuus on musta komedia missä varsinaisen komedian osuus on hyvin pieni. Sitäkin enemmän saadaan nähdä ironiaa, epämiellyttäviä sattumuksia, huonoa ja myös hyvää tuuria ja lopussa myös äärikyynistä toteamusta tappamisen liiketoiminnasta ja Verdouxhan on pelkkä amatööri lukumäärien perusteella laskien.
