Ilkeä Ryker ahdistelee pienten maatilojen omistajia. Silmätikuksi on joutunut Starrettin perheen tila, jota salaperäinen kulkuri nimeltä Shane (Alan Ladd) alkaa puolustaa. Hassusti pukeutuva muukalainen herättää kyläläisissä sekä kunnioitusta että paheksuntaa. Starrettit ovat kuitenkin tyytyväisiä Shanen avusta, ja varsinkin perheen pieni Joey-poika ottaa Shanen esikuvakseen.
Etäisten laaksojen mies on westerniä puhtaimillaan. Ohjaaja George Stevens on suoraan sanottuna taitava ohjaaja, joka osaa herättää katsojissaan suuria tunteita. Taustalla kohoavat mahtipontisesti kauniit maisemat ja elokuvan tunnelmaa voisi kuvata sanalla hieno. Noin kahden tunnin keston aikana ei ehdi tulla tylsiä hetkiä, vaan tarina liikkuu vetreästi. Tätä voisi kutsua jopa mestarilliseksi työksi, mutta kuitenkin elokuva on osittain aikansa elänyt. Nykyisen katsojan silmästä katsottuna leffa vaikuttaa hyvin kliseiseltä. Pläjäys on jopa naiivi ja imeläkin western, mutta jokin tässä iskee.
Mikä Etäisten laaksojen miehessä sitten on niin upeata, on sen kuvaama Shanen ja Joey-pojan ystävyys. Joey ihailee Shanea yli kaiken ja haluaisi olla samanlainen pyssysankari kuin hän. Tämä osa tarinaa tekee elokuvaan koskettavia sävyjä, mitä edistää vielä Alan Laddin ja Brandon De Wilden loistavat roolisuoritukset. Molemmathan kuolivat myöhemmin traagisesti.
Etäisten laaksojen mies on jo yli 50 vuotta vanha elokuva ja sen huomaa, mutta nautittava länkkäri se kuitenkin on. Jokainen westernin ystävä pystyy kyllä nauttimaan tästä täysillä.
